maanantai 31. toukokuuta 2010

Ensisuunnittelua

Olemme pariin otteeseen käynteet eräässä paikallisessa, suurehkossa talocenterissä kertomassa toiveistamme taloa kohtaan ja tänään viimeksi. Nämä pari tunnin mittaista miitinkiä ovat itsestäni tuntuneet aika turhauttavilta. Ensimmäisellä kertaa lähdin melkein itku kurkussa pois sieltä, mutta reipastuin taas puhuttuani toisen firman edustajan kanssa. ;) Ja nyt tokakerralla en enää odottanut liikoja, joten en pettynytkään. Nyt odotamme sieltä suunnalta pohjapiirroksia, hänen ratkaisujaan haluamallemme.. Tässä parin kolmen viikon sisällä hän lupasi ne tehdä, että pääsemme ennen juhannusta papereihin tutustumaan tarkemmin. Sovimme myös, että pääsemme rakennustyömaille katsomaan muiden puuverhoiltuja taloja ja eri valmiusasteita.
Saimme myös luennon pitkästä tavarasta, pre cut-taloista, suurelementtitaloista jne. Mehän emme ole vielä täysin varmoja, onko valintamme pre cut vai suurelementtitalo.

Blogin lukijoille tiedoksi; Todellakin, olen nainen ja olen huomannut että elämän suuret käänteet ja asiat otan aina tunteella. Yritän tässä projektin lomassa kasvaa siihen, että pettymyksiä, epäonnistumisia, peruuntumisia jne tulee vastaan. Katsotaan, olenko tämän jälkeen entistä vahvempi ihminen. ;)

Talounelmia ja toiveita

Taloon liittyviä toiveitamme;

Sisälle
* Takka-leivinuuni
* Iso vaatehuone/KHH systeemi, liukuovikaappeja, kurapiste
-koko perheen vaatteet tarkoitus säilyttää siellä
* Eteisen ISOT tilat, ei tuulikaappia
* Ei suurta yläaulaa, ei hukkaneliöitä
* 2 x wc (ei enempää!)
* Poreallastila
* 2 Suihkua kylppärissä
* Sopivan kokoinen sauna
* Säilytystilat!!!
* Makkarit 5kpl, yksi jaettava
* Rappusten alla komero
* Ikikivi-idea?
* Iso keittiö, ei ruokailuerkkereitä tms vaan ruokapöytä keskellä ISOA keittiötä
* Isot yhteiset tilat eli olkkari-keittiö

Ulos:
* Symmetrisyys
* Takaterassit
* Kannustalomaisuus, Aurora
* Selkeys

Tontti




Kaiken sen pähkäilyn päätteeksi tulimme tulokseen, että haemme tonttia Ruoholammelta. Siinä sitten tajusimme, että nyt on kiire. Ehdimme kuin ehdimmekin, ehkä tuntia ennen määräaikaa 27.4.2010 hakemuksen jättämään sähköisessä muodossa. Siinä kävi vielä niin, että luulin meidän hakevan useampaa kuin yhtä tonttia, mutta mies oli näppärästi viimehetkellä tehnyt päätöksen hakea vain ja ainoastaan yhtä tonttia. Ajatelmana oli, että jos ei ole vaihtoehtoja niin antaahan ne sen meille. Ja niillä joilla on vaihtoehtoja, antavat sitten kakkosvaihtoehdon jos hakeevat samaa. Kahden ja puolen viikon piina alkoi sitten siitä.

Kyllä jännitti. Ja vielä kun asiaa on tarkoituksella pidetty vähän hys hys-juttuna niin minun paineet sen kun kasvoivat ajan kuluessa. Onneksi lapset kyllä keksivät ohjelmaa ja viikot menivät kun menivätkin melko sukkelaan. Ja koitti se päivä kun pystyin soittamaan tulokset tonttihausta. Olin pari iltaa aiemmin löytänyt mieheni nimen ja tonttinumeron kyllä jo kaupungin kotisivuilta, joten osasin ounastella lopputulosta. Silti se oli jännittävää.

Niin siinä sitten kävi: Me saatiin SE tontti!

Että asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin onhan tässä vielä mutkia matkassa. Kaikenlaisia.

Meidän tontissamme on käynyt kaavoitusvirhe ja siinä on laatuvirhe. Tällainen lienee aika uusi tilanne tässä kaupungissa.. Tonttimme nimittäin on kaivettu saimaan pinnan alapuolelle saakka ja sitä täytyy täyttää todella paljon. Ja kaupunki mahdollisesti täyttää tontin. Asia selvinnee lähiaikoina. Ehkä. Mahdollisesti. Taas olemme siinä tilanteessa, että täytyy vähän jännitellä tuota asiaa. Ja soitella. Soitella paukuttaa joka paikkaan ja yrittää lämmitellä kaupungin miehet täyttämään se tontti. Meillä on ehtona vielä tontin vastaanottamiselle se, että se täytyy täyttää.

Tontin vastaanottamiseen meillä on n.3kk aikaa, eli syyskuun 16. päivä on viimeistään allekirjoitukset papereihin laitettava.

Kävimme viime viikonloppuna lasten kanssa kuopimassa tontin pohjaa lapiolla ja otettiin muutamia valokuviakin. (Pojat ovat kyllä eväsretkellä käyneet tuolla aiemminkin ja olleet mukana jo useita kertoja.. Ei siis mikään uusi juttu)

Unelma ja alkusanat


Allekirjoittanut itse on unelmoinut "aina" omasta talosta. Aivan ikiomasta. Oman näköisestä ja omanlaisesta. Aikuisiällä melko lähellä sitä ollaankin joskus jo oltu, mutta kohtalo puuttui peliin. Hautasin unelman, monien muiden unelmien joukossa ja jatkoin elämää.

Yhteinen unelma tästä tuli mieheni kanssa melko pian tapaamisemme jälkeen. Unelma perheestä, kodista ja yhteisestä elämästä. <3 Tähän päivään saakka olemme selvinneet parisuhteestamme hyvin yksissätuumin, ilman riitoja ja erimielisyyksiä. Toivottavasti tämä ei ole se, joka niitä tuo mukanaan.. Niin paljon kun kuulee kauhutarinoita rakentamisesta/rakennuttamisesta.

Perheessämme on neljä poikaa. Ja kotimme on tällä hetkellä aivan liian pieni. Olemme nelisen vuotta seurailleet ja etsiskelleet ei-niin-aktiivisesti uutta kotia meille, huonoin tuloksin. Rakentamisajatus on aina kulkenut mukana, "SITTEN KUN.."-ajatuksena. Mutta kuinka ollakaan, tajuttiin; On elettävä elämää nyt, ei sitten kun.. Nyt me tarvitsemme kodin. Nyt juuri on se aika. Siitä se sitten lähti. Kova, vauhdilla edennyt tontin etsintä projekti.

Tontin etsinnän aikaan näin unen, jossa mukana oli musiikkia. Ja päässäni onkin pyörinyt sen jälkeen laulun sanat "Pieni mökki metsän laitaan laittaa.." Toivon, että tämän kappaleen voimin se meidän oma unelma toteutuu ja saamme pysyä yhdessä (jota en kyllä epäile yhtään). Ja toivon niin kovin Jumalalta siunausta projektillemme, että kaikki menisi mahdollisimman hyvin.