sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kylmä toi tullessaan asioita..

Ilmat viilenivät, heti alkoi pienillä miehillä nenät vuotaa ja eilen eka kuumepotilas meillä. No, eikai auta muuta kun toivoa ettei vauvaan tarttuisi. C-vitamiinia peliin ja lepoa.
Kuvassa pikkutalviot juurtumassa. Osan sain istutettua suoraan maahan jo nyt syksyllä, nämä taitavat lähteä multiin talven yli sisätiloihin elelemään.
Uunin lämmityskausi alkoi. Meillä kun ei ole vielä lämmitykset talossa päällä eikä varmaan laitetakaan pariin kuukauteen jos vanhat merkit pitävät paikkaansa.. Siinä sivussa valmistuu onneksi ihania ruokia. Uunipuuroa, kaalilaatikkoa (kuvassa), lihapaisteja ja eilen lasten herkkusuosikkina hernesoppa palvirouheella. ;) Tosi näppärää. Maailman paras asia on leivinuuni. <3 p="">
Esikoinen palasi 1,5 vkon matkalta Kreikasta tänne kylmyyteen. Ja toi tuliaisena villasukkia Helsingistä sedän vaimolta. Lämmin kiitos. Meillä "isoilla" ei olekaan ollut villasukkia aikoihin. Anton on kasvanut kaikista jo ohi (kengännro 43) ja minulla ei sitten lapsuusvuosien ole ollutkaan villasukkia ihan ikiomia ja sopivia. LÄMMIN KIITOS MYÖS SEDÄLLE UNELMIEN TOTEUTTAMISESTA. Olet ihana!
Kylmyys toi pari ulkokukkaakin sisälle. Kaikkia pelargonioita en kuitenkaan taida sisälle asti ottaa, kun en oikein keksi hyviä paikkoja niille. Tämä "Appleblossom" vai mikä se nyt oli täytyi pelastaa..

Polttopuurumbakin alkoi. Siis niiden raahaaminen sisälle. Onneksi sentäs on polttopuita. =)
Imuri laulaa vaan entistä enemmän, nämähän roskaavat aikalailla lattioita..

Ainiin ja pienin herra alkoi heti ilmojen viilennyttyä nukkumaan pidempää unipätkää ulkona. Liekkö syynä Reiman Newborn malliston talvihaalari vaiko se tosiaan, että ilma on raikkaampaa?! Vai sattuiko vaan sellainen kausi juuri nyt alkamaan. Yhtenä päivänä nukkui viitisen tuntia putkeen ulkona! Pienin siis meillä jo ulkounilla toppiksissa, muilla menee välikausivaatteet hyvällä kerrospukeutumisella (villapukujakin ollaan jo pidetty).
 
Ihanaa sunnuntaipäivän jatkoa!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Taikavilla pelastaa pieniä käsiä syysmyrsyltä!

Saatiin testailtavaksi pienille pojille käsineitä Polarn O.Pyretiltä.. Heti alkuun minulle oli villan ystävänä selvää, että villaiset käsineet lapsilleni haluan. Sain ottaa mieleiseni käsineet pojille heidän valikoimistaan, värejä oli taas vähän joka lähtöön tarjolla, melkein valitsinkin moniväriset turkoosi-sävyiset raidalliset, mutta viime metreillä vaihdoin vielä perinteisiin sini-valkoisiin. Ne on vaan niin ihanat.
Magic wool käsineet ovat nimensä mukaan villaa (ja akryylia) ja joustavat eri kokoisiin käsiin sopiviksi tosi kivasti. Meillä tuo sama koko meni 4 vuotiaalle, 5 vuotiaalle ja 7 vuotiaalle oikein loistavasti. Vauvan käsineet olivat lapaset peukulla (näitä saa myös ilman peukkuja) ja istuivat myös hyvin 6kk vauvallekin.
Meillä on ennestään ostamani Windfleectakit, jotka on muuten aivan loistavat syyskeleihin, lämpimät ja veden&tuulen pitävät, meillä näitä on kutsuttu "pyöräilytakeiksi" poikien toimesta.
Mielestäni on kiva, että lapsille on eri menoihin ja lähtöihin eri vaatekertoja. Meillä ainakin ulkoillaan niin paljon, että yhdellä setillä ei pärjättäisi.
Tänään mittari näytti aamulla +5 astetta, aika hurja pohjoistuulikin vielä, ulos on silti päästävä! Tässä testiryhmäläinen on tulossa sisälle tamineidensa kanssa ja kädet ovat oikein lämpimät, pohjoistuulesta ja kosteasta sadekelistä huolimatta.  Pienen herran kädet ovat siis pelastuneet kylmältä!

Iivan halusi testailla saako käsineistä ja pipoista tehtyä taidetta. Ja kyllä niistä taideteoksia syntyikin.

Tässä vielä yhteispotretti käsineistä.

Hei hei.. =) Kuulemiin..
 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Joskus siihen näköjään tarvitaan kemiaa

Tällaisen keskimääräistä suuremman perheen pyörittämiseen tarvitaan jonkun verran tehokkuutta ja se tehokkuus vaatii sitä, että toimintakyky on mukana.
 
Ajattelin avautua minäkin omasta terveydestäni (koska aika usein näissä blogeissa olen havainnut näistä asioista puhuttavan), joka taas vaikuttaa välillä oleellisesti toimintakykyyni.
 
Menen suoraan asiaan. Synnytin 2006 pojan, ennen synnytystä toimitin sairaalaan toisen sairaalan papereita, joissa arvioitiin lantiomittojeni olevan sen verran naftit (edellisen synnytyksen tietoja), ettei minun kannattaisi yli 3,6 kiloista vauvaa yrittää alakautta synnytellä. Kun alkoi hyvin ajoissa jo näyttämään, että yli 4 kiloinen (arvio oli pahimmillaan 4,8kiloa!) vauva olisi tulossa, aloin toivoa ajoissa synnytyksen käynnistämistä ja seurantaa vauvan kasvun suhteen. Kasvua seurattiinkin ja aloin jo panikoitua kun mittausten tulokset ultrassa olivat aina vaan huimempia ja jo rv 38 minulle joku lääkäreistä ennusteli yli 4 kilon vauvaa. Kävin keskussairaalan lisäksi yksityisellä vastaanotolla.
 
Viikolla 38 olin varautunut käynnistykseen, mutta paikalla ollut lääkäri siirsi aikaani pari viikoa eteenpäin ja menin sitten viikolla 40+1 käynnistykseen. Sain siinä samalla myös tuntea "olevani hullu" kun vaadin todella tiukkaan sävyyn jo tätä synnyttämistä.
 
Synnytys lähti käyntiin ja hyvin vauhdikkaasti lähtikin. Kunnes tuli ponnistusvaihe.
Vauva jumahti kiinni ja ponnistusvaiheeni venyi ja venyi melkein tunnin mittaiseksi (edellisessä synnytyksessä tokalla ponnistuksella vauva oli jo ulkona ja kolmessa viimeisimmässä myös). Vauvan pää tuntui olevan kiinni tuolla ja minun paikat eivät antaneet myötä. Paikalla synnytyksessä oli jo lastenlääkäriä ja synnytyslääkäriä ja ties mitä, kun tuntui että voimat alkavat olla loppu. Vauvan sydänäänetkin laskivat ja alkoi olla jo aika kiire. Sain jostain vielä tsempattua viimeisillä voimillani superpuskun ja puristin vauvan ulos, samalla hetkellä kuului todella järkyttävä rusaus jonka kyllä kuuli paikalla olijat. Häpyliitokseni antoi periksi, samalla vauvan solisluu murtui (josta vuoden kestävä fysioterapiahoito ja erbinbaareesit sun muut). Olin synnytyksen jälkeen niin kipeä, etten ole koskaan ollut, kävelin vain hiipien takaperin. Huomautan vielä tässä vaiheessa tarinaa, että en saanut tikkejä synnytyksessä, muu kudos antoi kyllä myöten vaan ei luusto tässä tapauksessa..
 
Puoli vuotta tuon tapahtuman jälkeen jouduin vielä varomaan kävelemistäni ja välillä minulla lähtikin jalat alta. Makasin lattialla ja milloin missäkin kipuni kanssa. Lääkäriltä kysyessäni, kuinka kauan voin olla vielä kipeä ja milloin toisen jalan tunto palautuu, sain vastaukseksi että voi siinä ottaa aikaa vuodenkin.
 
Odottelin kiltisti vuoden, hain välillä apua pahimpaan kipuun, sitä saamatta, Tapasin fysiatrian polilla lääkärin ja minut kuvattiinkin (jälkeenpäin on selvinnyt, että lannerankakuvaukseni on tehty väärin). röntgenillä. Mutta apua en koskaan saanut.
 
2008-2012 välisenä aikana olen odottanut sitä, että alan pikkuhiljaa tästä parantua, no tunnon olen jalkaani saanutkin, ja pystyn kävelemään. Välillä on aikoja kun on oikein hyvä olla. Tosin ei päivääkään etten tuntisi mitään. Lisäksi tietynlaiset ponnistelut jotka ottavat häpyliitokseen aiheuttavat aina kipupiikin (rattaiden työntäminen ylämäkeen, portaiden nouseminen lapsi sylissä tms tilanteet).
 
Viime talven olin raskaana ja tämä vaiva alkoi olla ihan järjettömän paha. Jouduin olemaan sairaslomallakin. Sain hoitoa fysioterapeutilta joka muuten on yksi Suomen parhaista (hoitaa ammattiurheilijoita jne) ja sainkin tämän vaivan aiheuttamien lihasjännitysten purkamiseen apua. Tosin se vaati sen, että kävin koko syksyn ja talven parin viikon välein toisessa kaupungissa hakemassa apua (eikä muuten ollut ilmaista sekään lysti!). Synnytettyäni annoin kivulle taas anteeksi, koska olinhan juuri synnyttänyt että jospa se nyt sitten rauhoittuu pikkuhiljalleen. Ja se rauhoittuikin taas siedettäväksi.
Kesä meni kohisten ja suht ookoo on ollutkin.
 
Mutta nyt iski vajaa 3 vkoa sitten ilmojen kylmentyessä hillittömät kivut. Ne ovat pahentuneet päivä päivältä ja tuossa yhtenä iltana huomasin kiemurtelevani lattialla särkyni kanssa taas ja etsiväni sopivaa asentoa. Istua en voinut, enkä kävellä, seisominen sattui, samoin eri puolilla makuullaan oleminen. Voin kertoa, että tuo kipu on ollut tosiaan sitä luokkaa nyt, että kaikki pienikin ärsyke nostaa minut varpailleni. Mies paineli sormella minulta erinäisiä fibromyalgiapisteitä ja samalla painoi myös pisteitä jotka eivät niihin kuulu, ja minä ulvoin kivusta (herätin jopa lapsen tuolla ulvomisellani täällä). Halusin nimittäin testailla josko minulla olisi sittenkin fibromyalgia (jota ei ole tosin poissuljettu eikä todistettukaan). Tässä vuosien mittaan olen joutunut huomaamaan, että sopivaa särkylääkettä ei ole löytynyt. Kourallinen Buranoita tosin on parempi kuin Panacod ja yhdistelmä Panadol ja Burana ei toimi. Mutta mikään ei pahimpaan kipuun ole auttanut. Enkä edes haluaisi lääkkeillä itseäni "myrkyttää". Nyt eilen pääsin lääkäriin taas ja sain kokeeksi uuden lääkkeen (en kerro tästä ihan kaikkea, mutta ehkä sen voin kertoa että tällä viikolla kokeilin jo tuota lääkettä ystävältä saatuna) parin viikon kuurina ja nyt kun olen kolmisen kertaa sitä ottanut, olen jo suht siedettävässä kunnossa taas. Soittelin fysioterapeutillenikin tuonne toiseen kaupunkiin ja yritän taas päästä täällä jaloilleni. Tämän kuurin jälkeen tutkaillaan taas tilannetta, kuvataanko ja miten kuvataan, otetaanko labrakokeita vaiko ei ja saanko lähetettä eteenpäin taas vaiko en..
 
Tällainen on miun tarinani. Jos joskus näätte minua ähisemässä ja puhisemassa jossain tai teen outoja  liikkeitä, keinuttelen itseäni seistessäni leikkipuistossa, niin haen vaan kivempaa olotilaa alaselälleni. ;)
 
Juuri nyt nautin miltei kivuttomasta hetkestä imuroinnin, moppauksen, pyykkäyksen ja kodin askareiden lomassa. Ihan luksusta.
 
 

Kenkuleita talveen

Menetin sydämeni parisen vuotta sitten Arautorapin kengille. Niistä täällä muutamaan kertaan olen tainnut kertoakin. Ekologisuus ja mahdollisuus pukea lapset laadukkaisiin, terveellisiin kenkiin yhdistettynä kauniiseen ulkomuotoon on niin iso plussa, että ollaan pikkuhiljaa siirtyneet näiden "suurkuluttajiksi" suorastaan. ;)
 
Koululainen sai tulevaksi talveksi Arautorapin nahkaiset tex-kalvolla varustetut talvipopot, joissa on aito lampaanvilla sisällä. Kengät ovat IHANAT, eikä ihan heti ole huolta että nahkakengän kärkiosakaan kuluisi rumaksi; Luononkumipohja nousee kivasti tuohon eteen suojaamaan kärjen.
 

En ole ihan kaikkien kenkätilanteita ennättänyt katselemaan, koska emme ole vielä siirtyneet edes välikausikenkiin, mutta enköhän lähiaikoina käy läpi nuo kenkävarastot ja mieti mitä meiltä puuttuu.
Nämä Arautorapin nauhalliset talvikengät miellyttävät myös minun silmää ja tykkään sekä tuosta..
mustasta että tästä hopean värisestäkin. "Harmi" ettei meidän vauva ihan vielä kaipaa kenkiä ja isommille on oltava tarralliset tai vähintäänkin vetoketjulliset kenkurat.
 
Kesävaatteet lajittelin eilen laatikkoon ja visusti piiloon, jospa jatkaisin sitten näistä kengistä seuraavaksi. =)
 
Ihanaa viikonloppua!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Chicken and chicks -asiaa lapsista

Joskus blogit käyvät pintaa syvemmällä. Ja yleensä taas eivät. ;) Mutta positiivisia asioita on aina ilo kertoa ja jakaa. Tiedän, että useita meille läheisiä ja tärkeitäkin ihmisiä seurailee blogia silmä tarkkana, niin onhan tämä ihan hauska väylä kertoa mitä meille kuuluu.
Nyt on syksyn vanhempainillat koululaisten kouluilla käyty. Meillä on siis ekaluokkalainen ja kutosluokkalainen. Viiden lapsen äitinä ja 12 vuoden "kokemuksella" voin kertoa ensinäänkin, että mielestäni lasten kanssa saakin tehdä aikalailla töitä siinä vaiheessa kun koulutielle lähdetään. Ainakin esikoiseni kanssa ensimmäiset kolmisen vuotta meni aktiivisesti koulutyötä ohjatessa ja on ollut todella tärkeää esim päivittäin käydä läpi läksyt ja opitut asiat. Yllätyin jo eka-toka luokalla siitä, miten suuri merkitys kodilla on koulunkäynnissä ja sillä, että asiat tulee huolella läpi käydyksi. Niin paljon kun se on ottanutkin aikaa ja vaatinut meiltä aikuisilta, niin on se mielestäni kannattanut.
Tämän illan vanhempainillan jälkeen pystyin taas hengittämään vapautuneesti ja hymyilemään, nauttimaan siitä, että perheen ekaluokkalainen on löytänyt selvästi paikkansa kouluyhteisöstä. Ja se into, mitä hän kouluun liittyen puhkuu, on huippua!
 
Vanhemman pojan koululla oli jo jokunen aika sitten vanhempainilta ja saamani palaute hänestä oli edelleenkin erittäin positiivista. Periaatteeni, jolla olen häntä pyrkinyt kasvattamaan on ollut se, että pöllöile kotona, tee mitä haluat ja taistele meidän kanssa, mutta koulussa/kavereilla/harrastuksissa muista tulla kaikken kanssa toimeen ja ota kaikki huomioon. Ja olen huomannut, että hänen kohdallaan tämä on todellakin tuottanut toivotunlaisen tuloksen. Murkkuikä pukkaa päälle, mutta pojasta on toistaiseksi tullut kavereiden vanhemmilta, harrastuksista ja koulusta suoraa ja hyvää palautetta. Pojalla itsellään on tavoitteena nostaa kouluarvosanoja, päästäkseen matematiikka ja luonnontiedepainotteiselle luokalle yläasteelle. Minusta se on oikein hyvä tavoite.
 
Perheessämme aina syksyllä jäsentyy arkipäivien illat harrastusmenojen mukaan hyvin pitkälti. Tänäkin syksynä näin. Meillä pojat harrastavat 2 lapsista kokkaus- ja askartelukerhoa, elektroniikkakerhoa, 2 lapsista partiota, 2 lapsista käy kerhoissa (srk ja kaupungin), 2 lapsista on mukana jo ties monettako vuotta gospeltanssissa lauantaisin, lisäksi perjantai-iltaisin esikoiseni käy seurakunnan nuorten illoissa ja koko perheellä käymme tiistaisin kirjastoautolla hakemassa uudet kirjat kaikille perheen jäsenille. Mies yritti lauantaina aloitella sählyharrastusta, mutta selkävian takia se taitaa nyt jäädä pois. =/
Minusta on kiva, että kaikilla on mukavaa puuhaa ja he saavat uusia kavereita ja omaa touhua noissa harrastuksissaan. Liikunnalliset harrasteet on vielä asia erikseen, ja yhdellä lapsista on vähän vielä hakusessa se mitä meinaa jatkossa touhuta. Äitinä voin kertoa, että meinaa olla välillä kalenteri aika täyteen buukattuna.
 
Kuvassa muuten on mehikasvi joita voidaan kutsua myös hupaisasti chicken and chickseiksi. Ihania pikkumehikasveja nuo ovat pitkin kesää tehneet lisää ja lisää. Olkoon tämä sitten vaikkapa loppukaneettina tässä, kanaemo kuittaa.
 
Ps. Esikoinen lähtee etelän lämpöön ja me muu perhe suunnataan tällä viikolla pohjoiseen. Tulevalla viikolla aion toteuttaa eräänlaisen mielenkiintoisen testauksen tähän blogiin liittyen, kerronpa siitä sitten myöhemmin lisää.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sunnuntain sutinoita ja supituksia

Ihana elämä. Olen tuntenut viimepäivät kiitollisuutta terveydestäni ja lapsista jotka ovat minulle kaikkeni.
Viittaan terveyasialla tilanteeseen kun alkuviikosta lääkäri soitti ja kertoi hyviä uutisia, sain seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi huoletonta elämää tuon asian tiimoilta, sitten kontrolloidaan taas uudelleen.
-tämän innoittamana olen taas laitellut enemmän kotia. Järjestellyt, siivonnut, suunnitellut ja laittanut..
Valkoiset kanervat pääsivät sisälle ilahduttamaan meitä, kaksi sinkkiämpäriä nököttää nyt tuossa pöydällä kynttilän jalkojen läheisyydessä. kynttilät kuuluvat niiiin syksyyn, että niitä olen alkanut taas poltella oikein urakalla..
 
Eteinen sai tänään viimein listansa ja eteisestä lähtevä käytävä kodinhoitohuoneeseen ja kahteen vaatehuoneeseen sekä vessaan sai viimeviikolla hankkimani asemankellon seinälle. Jujuna tässä on se, että nään sekä kodinhoitohuoneen ulko-ovelta, että pääovelta sisään tullessani paljonko kello on. En pääovelta ihan suoraan, mutta parin askeleen päästä.
Listoittelua tuo isännyys harjoitti myös muualla, jonkun verran joutui purkamaan timpurin laittamia listoja poiskin.. Se tietysti ottaa lisää aikaa. Ehkäpä tässä syksyn mittaan saadaan viimein nuo pari vuotta puuttuneet listat loputkin seinille.
 
Muutamia sisustusesineitä seinille olisi vielä laiteltavaa, ja odotan kahden vaatehuoneen rakentelua käyttökuntoon. Itseasiassa aika kovinkin odotan, ne helpottavat niin paljon meidän elämää ja antavat mahdollisuuden järjestellä asioita omille paikoilleen. Kaikki kun on vielä ihan hujan hajan meillä. =P
 
Mukavaa tulevaa viikoa lukijoille! Katsotaan miten ehdin postailemaan, on suunnittella reissuamista ja esikoisen eka ulkomaanmatkakin tulossa.
 

Siirryttiin uuteen aikakauteen meidän elämässä..

Alvin täytti puoli vuotta ja samalla meidän perhe siirtyi uuteen "aikakauteen", soseiden kokeilemiseen. Nyt kauhulla odotan allergioiden puhkeamisia ja valvottuja öitä, tänne asti kun pelkän tissimaidon avulla on selvitty hienosti ja yöt ovat olleet loistavia.

Yritin hymyä metsästellä tänään kuviin, pieni hymyn häiven tässä vedoksessa on, ehkä tämä aiheuttaa enemmänkin hymyä katsojassa. Jotenkin tosi hauska ilme.

Viikonloppupostauksia lienee tulossa vielä toinenkin heti perään, vähän eri aiheesta. ;)
 
Ps. Alvinilla kuvassa Iivan-veljen Marimekon klassikko pallo-body. Pallopaidat ovat miun ikihittejä, nykyisin vaan ei täällä ole niin kivaa Marimekon liikettä kuin ennen.. Meinaapi jäädä pallopaidat hankkimatta.

torstai 12. syyskuuta 2013

Näitä kahta en vaihda..

Laadusta en ala tinkimään, mainitsinkin joku aika sitten että on jotain mitä ilman en voi elää enää. Ne on nämä Finlaysonin J.F by Finlayson pyyhkeet. Siis ne on vaan niin luxusta. Minulle on tärkeää, että kädet todellakin tulevat kuiviksi pesun jälkeen, pyyhkeen tuntuma ja laadukkuus, kestävyys pesusta toiseen.. Monet ominaisuudet, joiden olen havainnut näissä toteutuvan. Huomasin tannoin, että muista pyyhepinoista huolimatta aina vaan uudelleen ja uudelleen odotan kuivausrummusta juurikin näitä pyyhkeitä..
 
Poikkean hieman aiheesta ohi ja kerron, että vuonna 2003 ostin kotiini Finlaysonin valkoisia peruspyyhkeitä vinot pinot. Suorastaan "hamstrasin" niitä. Samaiset pyyhkeet pyörivät edelleen käytössä, nyt olen päättänyt että tulee vielä päivä kun päivitän pyyhkeet tähän päivään. Ihan kaikki.
Ja vähemmän on enemmän systeemillä, ehkäpä ostan juuri kylpypyyhkeitä tyyliin 2 kpl/nenä ja käsipyyhkeitä pinon. Ja nautiskelen niistä vähintään sen seuraavan 10 vuotta.
 
Toinen juttu on se, että  olen aina rakastanut apteekista ostettavia sydän kuviolla varustettuja vaaleanpunaisia perushammasharjoja. Ne on vaan olleet juuri minun suuhuni sopivia. Mutta: Hatkahdin kokeilemaan tätä pinkkiä sähköhammasharjaa (hammaslääkärin suosituksesta) ja en ole kertakaan sen jälkeen enää pessyt hampaitani "manuaalisella" mallilla. ;) Uskoisin, että hammasharjaa en enää manuaaliseen vaihda. Niiiin hyvää laatua tekee nuo nykyajan harjat, eivätkä ole enää edes kovin hinnakkaitakaan.
 
Hauskaa päivän jatkoa kaikille!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Reimailijoille talven Reimaa

Kahden pienimmän pojan ikäero on meillä aika suuri, melkein 4 vuotta. Se on mielestäni niin pitkä aika lastenvaaterintamalla ja muutenkin, että sekä muoti, että maku ja mieltymykset ennättävät muuttua. Möin ja lahjoitin aika paljon Iivanin vaatteita jo pari vuotta sitten pois. Tämänpä vuoksi Alvin on saanut aika paljon ihan omia juttuja. Ja hyvä niin. Alvin on olemassaankin hieman poikkeuksellinen lapsi meillä, hän on ihan minipieni vauva kooltaan ja väritykseltään erilainen, koska hänellä on ihanat pyöreät siniset silmät (kaikilla muilla pojilla ruskeat). Sinänsä en "muotia" seuraa, mutta pidän siitä että lapsella on itseänikin, omaa silmääni miellyttäviä ja lapselle sopivia vaatteita.
Reiman kanssa blogiyhteistyönä pääsimme tutustumaan uuteen Newborn-mallistoon ja sieltä sain miettiä itse mille meillä olisi tarvetta. Valitsin sitten haalarin. Annoin Reiman suuntaan pojan mitat (7,3kg ja 60,8cm 5kk neuvolassa vajaa kuukausi sitten) ja sain malliston Valla-haalarin mustana, koko on yhdistelmäkoko 62/68. Ensivaikutelma koosta oli, että apuva onkohan liian pieni, mutta sovitus kertoikin enemmän. Puku on juuri sopiva ja kasvullekin varaa on! Malli on melko tyköistuva, ihana pikku pötikkä vauvasta tuli haalarissaan, mutta koska tuo materiaali on joustava ja pehmoinen, ei se ole yhtään tönkkö.  Reiman tämän talven mallistot ovat muuten todella kauniita, kävin Reiman myymälässä pari päivää sitten katselemassa ja olisi tehnyt mieli ostaa sieltä sitä ja tätä! Ennen shoppailuja minun täytyy kuitenkin saada käytyä läpi poikien vaatevarastot ja selvitellä mitä kaikkea talveksi tarvitsemme.

 Hieman vakava ilme sovitellessa, Alvin oli juuri herännyt vaunu-uniltaan. Myssykkä on myös Reiman uutta mallistoa, ihanan lämmin ja kaunis sinertävän harmaa (antransiitti). Tämä hatun värivalinta oli minulle hieman poikkeuksellinen juurikin sinisyyden vuoksi, mutta kun se vaan kävi niin älyttömän kauniisti pojan sinisiin silmiin. Mustan puvun plussana on, että melkein mitä tahansa voi siihen yhdistää. Ja toisaalta tämä on hyvin ajaton. Monilapsisen perheen valintoihin voi joskus vaikuttaa se ajattomuus, haalari käy myös sukupuolesta riippumatta tytöille ja pojille.
Tässä Newborn malliston haalarissa on upean lämmin huppu. Mietinkin, että sitten kun alkaa pakastua ilmat, alkuun menee tuo haalari ihan kypärämyssyn kanssa vaunuissa nukkuvalla pienellä ihmisellä.
´Haalarissa on kaksi vetoketjua edessä, se helpottaa vauvan pukemista ja riisumista. Lahkeiden ja hihojen suussa on "lärpäkkeet" joilla ne saa suljettua, periaatteessa rukkasia ja töppösiä ei välttämättä tarvita, lämmin sukka ja lapanen tuonne riittänee. Käytännössähän sen sitten näkee, vielä kun ei kokemusta enempää ole.

Haalarin sisus on pehmeää teddyä, valkoista. Se vähän raikastaa mustaa väriä. Innolla odotan, kunhan kaivelen hattuvarastot ja kokeilen eri sävyisten myssyjen kanssa tätä haalaria. Laitan sitten taas lisää kuvia ja käyttökokemuksia. Nyt juuri mittarissa on niin paljon asteita vielä, ettei haalaria oikein voi ottaa käyttöön. (Toisaalta lämmin syksy on kyllä aivan ihana juttu!) Palataan siis asiaan!

                                       Tästä linkistä pääset shpppailemaan Reimalle!

Kirsikka on voittaja!

 
Finlaysonin kanssa yhteistyössä toteutetun Kotipiha-tekstiilipaketti arvonnan on voittanut Kirsikka tällä kommentillaan:
 
Aivan ihania herkkuja! Heti alkoi syyhyttää uusien syystekstiilien hankkiminen kotiin :) Viimeiseen asti olen yrittänyt pitää kesäfiiliksistä kiinni, mutta on kai luovutettava näin syyskuun tullen... Eikä haittaa yhtään kun on noin makoisaa tarjolla :)

Arvontaankin hyppään kyytiin.

Kirsikka
 
Onnea paljon! Ottaisitko Kirsikka yhteyttä minuun vaikkapa sähköpostilla taijamaija@pp.inet.fi, niin saan yhteystietosi ja paketin lähtemään sinulle! Arvonta suoritettiin perinteisesti lappuja hatusta nostamalla ja onnettarena toimi poikani Iivan 4v.
 
 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hai sie siellä!

Ihana aurinkoinen syysviikonloppu. Se antaa niin paljon virtaa ja intoa touhuta kaikenlaista. Minusta tuntuu, kuin olisi taas tuhat rautaa tulessa yhtäaikaa. =)
Illalla laitoin pikkutalvioita vähän juurtumaan veteen ja suunnittelin pihajuttuja, sain ison idean toteutettavaksi ja se pitäisi tietysti saada heti tehtyä!
Shoppailuja on tullut tehtyä, ihanat vaahtokarkkimaisen vaaleanpunaiset sydän-laatikot pääsivät meille asustelemaan. Näitä suunnittelin yhteen vaatehuoneista. Lisääkin meinaan hankkia, jos jossain tulee vielä vastaan (ostin ns. kaupan tyhjäksi näistä). Vaatehuoneen suunnittelu kovasti päällä. Haluaisin tehdä arkivaatteidemme säilytyspaikasta kivannäköisen ja maalaisromanttisen. Katsotaan, mitä keksitään. ;)


Ja sitten nuo saappaat. Niitä ei liene koskaan liikaa. Meillä Iivan 4v ja Anton 12v saivat yhtäaikaa uudet Hai-saappaat. Toiselle mustat 43 kokoiset ja toiselle nämä ihanat valkoiset kokoa 28. Entiset kun kävi pojilla pieniksi. Polarn O Pyretistä löytyi mustavalkonälkään raitapaitoja ja yksivärisiä laadukkaita collegehousuja, joissa muuten oli hinta alentunut entisestä hinnasta, Alvinille nämä siis ostin!

Finlaysonin arvonta jäi huomisaamuun, sillä pienet piiperöiset saapuivat väsyneinä, nälkäisinä ja kiukkuisina mökkeilemästä tänään, saavat toimia onnettarena, askartelen yön hiljaisina tunteina ne arpalipukkeet. Huomiseen siis!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Arvontaa ja viikonvaihdetta!

 
Ajateltiin tulla ilmoittelemaan, että vielä ehtii mukaan Finlayson tuotteiden arvontaan. Klikkaamalla tekstiä pääset suoraan sinne.
 
Ja hyvää viikonloppua kaikille! Meillä onkin ilmeisesti mies ja osa lapsista lähdössä viikonloppuna vähän reissuun ja mökkeilemään, me Alvinin ja vanhimman pojan Antonin kanssa jäädään kotimiehiksi.