lauantai 28. helmikuuta 2015

Rasvahapot, flavonoidit, omega..

 Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset syövät ravintolisiä. Itsekin olen esim. imetysaikana syönyt ja syystäkin ravintolisiä. Lastemme allergioiden vuoksi meillä on ollut myös ihan vartavasten tiettyihin tarpeisiin rakennettuja jauhemaisia ravinnelisiä (vitkiv) ja erillisiä hivenaineita, joita olemme joutuneet pillereinä lapsillemme syöttämään. Viime vuosina pikkuhiljaa kypsyneet terveellisemmän elämän ajatukset ovat kuitenkin suuntautuneet niin, että olisi hienoa saada suurin osa  tai kaikki vitamiinit ja hivenaineet ihan suoraan ruoka-aineista. Erilaisia pähkinöitä meillä lienee syöty "aina" ja mm. saksanpähkinä joka tässä kuvassakin on, on ihan huippuhyvä omega-rasvahappojen lähde. Saksanpähkinät ovat myös erittäin hyvä proteiinin lähde ja suhteessa siinä onkin enemmän protetiinia kuin esim. maitorahkassa!
Pellavansiemenroihe on hauska lisä puuroon/sämpylään tai ihan sellaisenaan vaikka jugurtin päälle tai smoothiesiin. Pellavansiemen sisältää hyvinvoinnin aineksia: öljyä, proteiinia ja kuitua. Pellava sisältää myös muun muassa kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja seleeniä sekä B-, E-, ja K-vitamiineja. Pellavan erikoisuus on runsas lignaanien (pellavan oma antioksidantti) ja alfalinoleenihapon (omega-3) määrä. Pellavansiemen sopii osaksi terveellistä ruokavaliota, jolla pyritään ehkäisemään ja pitämään kurissa veren kohonneita kolesteroli- ja sokeriarvoja sekä kohonnutta verenpainetta. Siemenistä saa välttämättömiä rasvahappoja, kuitua ja proteiinia, joita laihduttajakin tarvitsee.(hyvinvointiapellavasta.fi)
Ei pellavaa suotta sanota superfoodiksi!

 Kaura on ollut vähän varovaisesti meidän perheen ruokavaliossa. Joskin, minä olen saanut sitä "suoraan" eräältä mylläriltä ja se on ollutkin aivan mahtava rikaste puuroihin, jota lapsiperheissä taatusti on totuttu syömään ja usein. Nimittäin ihan kunnon, höyryttämätön kaurahiutale on jotain aivan muuta kuin mitä kaupan paketeissa olevat. Siitä saa ihan mahdottoman ihanan ja täyteläisen puuron. Kaurallahan on myös pellavan tavoin monia terveysvaikutuksia.
Marjat ovat ihan oma lajinsa superfoodeissa ja niistä en sen enempää ala hehkutuksia tekemäänkään.

Aika pieniä "muutoksia" ja lisäyksiä ruokavalioon tekemällä saa jo aika paljon hyvää aikaan.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kun mikään ei liiku

 Todella hiljaista ja rauhallista. Meillä on mies ja neljä pienintä lasta lomareissussa. Esikoisen kanssa täällä ihmetellään, kun tavarat pysyvätkin järjestyksessä ja mikään ei liiku.
 Koirakin on kuin masentunut, kun elämää ei ole ympärillä. Makaa keskellä lattiaa ja odottaa. Odottaa ilmeisesti niitä pieniä ihmisiä, joilta pitkin päivää huomiota aina on tottunut saamaan.
 Ja minä nautin siitä, että kukaan ei roiku lahkeessa. Kenelläkään ei juuri nyt ole mitään asiaa, eikä kerrottavaa..
..Toisaalta tämä toinen päivä on kyllä jo ihan liikaa hiljaisuutta. Niin kovin omaa laumaani kaipaan taas takaisin kotiin.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Talo täyttyi iloisista ihmisistä ja kauniista vaatteista

 Minulla oli ilo pitää taas PompDeLUX-lastenvaatekutsut. Onkin tullut tavaksi joka mallistossa sellaiset pitää. Meillä olikin yli 10 vierasta täällä, aika huikeassa suosiossa kun nämä PDL:n vaatteet tuntuvat olevan.
 Poikien rekin väritys näyttää tältä tällä kertaa. Hyvin kauniita, klassisia vaatekokonaisuuksia sain muodosteltua ja tilailtuakin meidän poikasille.
PDL:n vaatteet on vielä kivempia livenä, kuin mitä nettikaupassa esimerkiksi ovat. Siinä mielessä on tosi kiva kutsuilla hypistellä ja kokoja vähän mallailla lasten päälle.

Meillä on hiihtoloma meneillään. Pienin väki lähti isänsä mukana reissuun ja minä esikoisen kanssa jäin kotiin näitä kutsuja emännöimään ja siivoilemaan vähän kotia. Viimeviikkoina on ollut niin kiirettä, että viikottainen lattioiden pesukin on siirtynyt ja siirtynyt... Melkeinpä noloa myöntää, mutta vissiin kerran olen tämän vuoden puolella tätä ennen pessyt kotimme lattiat!  -No nyt alkaa paikat kiiltää. Vielä kyllä huomisellekin siivouspuuhia riittää.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Muu kierrättäminen

Nyt kun olen kertonut täällä perheemme pienistä askelista (joita siis on vuosikausia otettu jo) parempiin valintoihin päin, voisin kertoa perheen muusta kierrättämisestä. Eli siis meillä menee kartonkijätteet kartonkikeräykseen.

Tässä alla vielä Helsingin kaupungin kotisivuilta googleteltu luettelo, millaisia asioita kartonkijätteeseen saa laittaa:

Kartonki ja pahvi

Keräyskartonkia ovat kaikki kodissa kertyvät paperi-, kartonki- ja pahvipakkaukset. Niittejä, paperiliittimiä tai pakkausteippejä ei tarvitse poistaa.
Kartonkikeräykseen saa laittaa
• kartonkiset nestepakkaukset, esimerkiksi maito- ja mehutölkit, myös alumiinivuoratut
• kartonki-, pahvi- ja paperipakkaukset, esimerkiksi muropakkaukset, jauhopussit ja munakennot
• pizzalaatikot, myös hieman rasvaiset
• WC- ja talouspaperirullien pahvihylsyt
• kaikki paperikassit
• aaltopahvilaatikot.
Huuhtele likaiset maito- ja mehutölkit ja valuta ne kuiviksi. Litistä pakkaukset ja pakkaa ne sisäkkäin.
Kartonkikeräykseen ei saa laittaa
• likaisia ja huuhtelemattomia pakkauksia
• märkää pahvia
• muovikasseja ja -rasioita
• styroksia
• lahjapapereita.
Meillä ainakin lähipiirissä aika moni kierrättää kartongit, eivätkä laita niitä esim. sekajätteeseen tai polta uunissa. Ihan pieniä määriä, esim. sytykkeenä ymmärrän kartongin käyttöä kyllä, mutta sitä en ymmärrä ollenkaan, jos uunissa poltellaan kartonkien lisäksi esimerkiksi muovirasioita. Hiukkaspäästöt täällä omakotitaloalueellakin on aika huikeat, kun naapurissa polteltaan "kaikki mahdollinen roska". En tiedä kuinka pitkälle sellaisessa tilanteessa ajatellaan esim. omien lasten terveyttä ja hyvinvointia, kun mm. syöpääaiheuttavia pienhiukkasia leijailee siellä samalla pihalla missä lapset leikkivät. 
Metallijäte, lasi, paristot ja muu ongelmajäte meillä ollaan kierrätetty aina. Lasia sinällään tulee aika harvoin, monesti lasipurkit menee säästöön tai muuhun käyttöön, mutta kyllä niitä välillä tulee ja tulee vietyä ne sitten kierrätyspaperin kanssa samassa paikassa olevaan kierrätyspisteeseen lähikaupoille. 
Vaatteiden kierrätys onkin sitten oma lajinsa. Meillä jonkin verran kiertää vaatteet omien lasten kesken, ei mahdottoman paljon, mutta kyllä lähes kaikki vaate lähtee joko tuttavapiiriin, kirppiksille tai ulkomaille lahjoituksena. 
Asiat joista kirjoitan, ovat ehkä suurimmalle osalle tosiaan itsestäänselvyyksiä; Mutta ei ihan kaikille. Toivoisin, että tästä tulisi tietoa sellaisille, jotka eivät ehkä ymmärrä syystä tai toisesta kierrättämisen ideaa.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tekosekoitin

Olen parhaani mukaan pyrkinyt välttelemään kaiken maailman vempainten hankintaa ja yksi välteltyjen asioiden listalla oleva kone on ollut blenderi. Ihan vaan siksi, että muillakin keinoin on voinut tehdä smoothiet ja keitot jne. Nyt kuitenkin olen sortunut tähän laitteeseen, Kitchen Aidin merkissä. Tämän avulla monet iltapalat ja välipalat onkin jo tehty, smoothiet kuuluvat siis omaan ruokavaliooni hyvin vahvasti. Lapsille en vielä ole alkanut niitä tehdä, mutta varmaan lähiaikoina selvittelen millaiset smoothiet voisivat heillekin upota (maidottomina).

Minun perus-smoothieni sisältää marjoja, rahkaa ja kaloritonta mehusoppaa. Hyvin yksinkertainen "resepti", mutta oikein hyvä välipala.

Hauskaa viikonloppua kaikille! Meillä alkaa tänään hiihtoloma.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Joko joko?

 Meillä ainakin lapset kyselee, että joko aletaan kohta kevätvaatteita pitämään. -Vastaukseni on tietysti ei. Ei vielä ole ihan sen aika, mutta nyt alkaa olla viimeistään aika selvitellä mitä meillä jo on ja mitä puuttuu vielä.
 Alesta nappasin Reiman kivat takit pojille ja niitä sitten täydentelen erilaisin asustein. Meandi:n uusimman malliston punainen huppari harmailla hihoilla on aika täydellinen, ja sopii moneen eri käyttötarkoitukseen. Takkien alla kuitenkin alkuun on hyvä olla jotain lämpimämpää esim fleeceä.
 Polarn O Pyretin villainen "huppari" ilman huppua on myös yksi suosikeistamme. Sopivan ohut, mutta lämmin vaatekappale.
Punainen taitaa olla tämän kevään tehosteväri meillä. ;) Entäs teillä?

Kiireisemmän elämän vuoksi meinaa tällaiset arkiset hommelit kärsiä, ei enää ehdi hypistellä vaatevarastoilla tai edes kunnolla shoppailemaan. ;) Molokidsin cloudy softshell-takit kuitenkin olen ennättänyt nettikaupasta lapsille tilaamaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ihanaa ystävänpäivää!

Nyt seuraa hieman tavanomaisesta poikkeava ystävänpäiväpostaus. Ensin haluan tietenkin toivoa blogini seuraajille todella ihanaa ystävänpäivää! 
Minulla on aina ollut tapana muistaa ystäviäni ystävänpäivänä jollain tapaa. Kukkakimpulla, kortilla tai pienellä lahjalla. Eikai ystävistään koskaan voi olla liian kiitollinen? Jos ei muuta niin olen pyrkinyt tekemään selväksi ystävilleni sen, että välitän heistä. Toivon, että viesti on mennyt perille. 



Kuitenkin on yksi ihan ylitse muiden.
En todellakaan ole harrastanut julkisia "rakkauden tunnustuksia" tai ei ole ollut tarvetta tuoda esim. facebookin kautta esille sitä, millainen aarre minun elämässäni on. 
Meillä on oman puolison kanssa aivan mahtava parisuhde. Se on ollut sitä jo pian 10 vuoden ajan. Ja se, mitä moinen johtuu on kyllä vähintäänkin 50% siitä, että hän on aivan mahtava ihminen. Niin hyvä, niin kiltti ja niin huomaavainen. En tiedä ketään toista, kuka olisi samanmoinen.

Mieheni on tuonut elämääni niin paljon, että en voi sanoilla kuvata sitä kiitollisuuden ja onnen määrää, jonka hänen kanssaan eläessä olen saanut tuntea. 

Kaiken lisäksi hän on aina sopeutunut minun elämäni myllerryksiin. Kulkenut mukana ja elänyt myötä. Isot surut ja menetykset, ja myö ilot ollaan saatu jakaa. Jotain elämää suurempia mutkiakin välillä. Onneksi meidän suhteeseemme ei ole mikään eikä kukaan koskaan tullut millään tapaa sekoittamaan asioita, me ollaan aina oltu me. Yhteisine unelmoinemme. Muista asioista huolimatta.

Peruspositiivisena ja iloisena ihmisenä, ihan varmasti olen aina hymyilevä, mutta se joka pinnan alle näkee, on juuri se joka on ihan lähimpänä. 
Oikeat ystävät tietävä, mitä olen läpi käynyt ja mitä taakkaa sydämelläni kantanut.
Ripauksina ja isompina annoksina. Milloin mitenkin. 
Heitä ja omaa puolisoani haluan kiittää,
ihan kaikesta!

Ystävyys on juuri sitä.



perjantai 13. helmikuuta 2015

Herkutellaan Rivieralla

                                                                     Lovely tea
                                                                       with love
                                             teekuppi ja lautanen jotka veivät sydämeni heti.
 Ja siihen vielä tuo sweets for my sweet sokerin/makeutustablettien annostelija
                                 Niin se on siinä. Se ystävänpäivän teepöydän kattaus.


keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Puhtaaseen ruokaan siirtyminen

Anteeksi, jos jauhan samaa asiaa aina uudelleen ja uudelleen. Mutta siis, perheemme on siirtynyt puhtaan tai ainakin puhtaamman ruoan syömiseen. Itselläni on hyvin tiukka ruokavalio, ja lasketut kalorit, lisäksi käyn treenaamassa viidesti viikossa ainakin kesään asti.  Koko perhe on mukana projektissa niin, että meillä myös lapsilla on sama ruokavalio kuin minulla. Tottahan he saavat koulussa erilaista ruokaa ja olen sallinut, että jos en ole itse paikalla niin mies saa oman harkintansa mukaan antaa lapsille myös muuta ruokaa (minä olen meillä yleensä se joka ruoan valmistaa tai oikeastaan lähes poikkeuksetta, niin erityistilanteissa sallin jos lapset syövät esim. puolivalmisteita, hernekeittoa, pitsaa tms isänsä kanssa).

Siirryttyäni tähän tarkasti suunniteltuun ruokavaliooni, ei ole tehnyt tiukkaa oikein missään syömisissä. Eikä syömättä jättämisissä. Salaatinkastike jäi pois ihan huomaamatta, samoin kuin sellainen makean naposteleminen. Tällä hetkellä jopa sokerin haju on vähän ällö.
Pari sellaista hassua tilannetta on tullut, jolloin olen ollut vanhassa tutussa tilanteessa ja sekunnin sadasosan aivot sanoo, että otampa jotain naposteltavaa keittiöstä, mutta tekoihin ei onneksi ole menty ja todellakaan, kun tajuan tuon ajatuksen niin huomaan etten todellakaan tarvitse yhtään mitään!

Nälkää minulla ei ole ollut kertaakaan, annoskoko ruoan niukasta kalorimäärästä huolimatta on aika suuri. Mutta lapsilla tuntuu nyt olevan aina nälkä. Niinpä olen heille sallinut esim. voileipien syömisen, joka ei minun ruokavaliooni sovi. Tai sopii, mutta oma valintani etten halua leipää nyt syödä.

Se mikä puhtaan ruoan syömiseen siirtymisessä on hassua, ei se loppujen lopuksi niin kovin ole poikennut normaalista ruokavaliostammekaan; Paitsi herkkujen ja välipalojen suhteen. Perunaahan tämä ruokavalio ei salli, eikä vehnääkään kuin hieman, täysjyvän muodossa. Mutta perunaa meillä ei muutenkaan niin paljoa ole syöty.

Ainoa uusi asia, mikä lautasellani on auringonkukan siemenet. Ja no, kananmuna. Sitä minä en ole ruokana tottunut syömään aiemmin. Ja aika hassua, mutta ruokalasku on selvästi pienentynyt. Ihan huomattavasti. =)


tiistai 10. helmikuuta 2015

Kompostoidaanko teillä?

Biojäte on sellainen asia, mihin jokainen on tavalla tai toisella törmännyt. Kaikilla meillä on omat ajatuksensa ja Kunnilla omat sääntönsä siitä, miten biojätettä tulisi käsitellä. Meilläkin oli joskus aikoinaan naapureiden kanssa yhteinen biojäteastia, jonka paikallinen jätteenkuljetusliike sitten kuljetti pois joka toinen viikko. Joskus yritin selvitellä, mitä tuolle jätteelle tapahtuu ja aikanaan sainkin vastauksekseni sen, että tuo jäte poltetaan?! Eikai? Minä en tällä hetkellä tiedä, mitä tuolle jätteelle tapahtuu tässä kunnassa, eikä minua oikeastaan edes kiinnosta. Minusta on aika järjetöntä touhua omakotitalossa, että lähetetään biojätteet jonnekin kauas pois ison auton kuljettamana. Johan tuon auton käyttäminen kuluttaa luontoa omalta osaltaan aikalailla. Miksipä ei voisi kompostoida? Meillä oli edellisessäkin kodissa biolanin kompostori, eihän se todellakaan NELJÄLLE naapuriperheelle riittänyt, joten sen käyttö oli aika minimaalista. Lisäksi meillä oli puutarhakomposti, joka toisaalta toimi ihan huippuhyvin. 

Nykyiseen kotiimme halusimme ehdottomasti kompostorin ja se on ollut kyllä ihan huippu. Ja tämmöinen Biolanin pikakompostori on vieläpä nopea toiminnassaan ja toimii ympärivuoden oikein käytettynä. 

Se mitä tuo kompostointi meille antaa, on kompostimultaa. (sen käyttötarkoituksiin kannattaa erikseen perehtyä, ettei esim. polta lempikasviaan liian tujulla kompostilla)
Ja sen kompostimullan lisäksi se antaa hyvän mielen siitä, että tämä on taas kestävän kehityksen edistämistä. 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Ihan pieniä tekoja vain

Olen vuosikausia tykännyt kasvatella omia kasviksia kotona. Ihan oikeastaan "aina". Juontanee siihen, että aikoinaan tuli käytyä maa- ja metsätalouskurssilla ja kasvateltua siellä kaikenlaista. Ehkä "maalaisuuteni" tulee ilmi tällä tapaa? Jossain määrin kestävän kehityksen ajatus on kiehtonut aina ja se kiertokulku minkä esimerkiksi bloginikin yhteistyökumppanin Biolanin tuotteiden kautta on saanut aina kokea. Biolanin tuotteet ovat aina olleet luomua ja näinollen olen kokenut ne turvallisiksi itselle ja lapsilleni. En voi kuvitellakaan keinotekoisesti tuotettujen lannoitteiden käyttöä oman pihan antimiin. Ja jo tieto siitä, että nuo lannoitteet ja tuotteet tukevat sitä kestävän kehityksen ajatusta, pitää sydämen puhtaana.

Aktiivisena leipojana olen havainnut useimmiten, että luomu -kananmunat ovat parempia kuin tavalliset. Sitä olenkin pohdiskellut usein, että mistä ihmeestä se johtuu. Munan vaahdottamisen tuotos on aina paljon parempi ja kaikki on vaan niin paljon parempaa.Luomu liiton sivustolta löysinkin ehkä vastauksen siihen, miksi munat ovat parempia; Ei se että ne ovat kenties tuoreempia vaan ehkä se, mitä kanat ovatkaan syöneet siellä tilalla? Ehkä se on se pointti.

Sinänsä en ole mikään eläinaktivisti, ja viherpiipertäjä, koen itseni hyvinkin normaaliksi, keskivertoiseksi kuluttajaksi, mutta kyllä minua mietityttää sekin, miten ne kanat elämänsä elävät. Onhan luomukanaloissa "onnellisempia" kanoja kuin sellaisissa teollisemmissa laitoksissa. 
Siksipä viimevuoden puoella aloimme ostaa perheeseen vain luomumunia paikalliselta tilalta ihan suoraan. Tätä munan ostamista olen pikkuhiljaa yrittänyt lähipiiriinkin "viljellä", ihan mainostamalla noiden munien erinomaisuutta ja edullisuutta. Vaikka Luomu liiton sivustolla kerrotaankin luomumunien hinnan olevan kalliimpia kuin tavallisten, ehkä ne kaupassa voivat sitä ollakin: Suoraan tilalta ostettuna ja haettuna ne eivät todellakaan ole kalliita: Ne ovat jopa halvempia kuin tavalliset munat. 

Monesti luomutuotteet ovat maultaan, koostumukseltaan ja laadultaan huomattavasti parempia kuin "tavalliset". Omia mieltymyksiä voi kasvattaa vertailemalla esimerkiksi luomuperunan ja teollisesti viljellymmän perunan makua ihmettelemällä. Suosittelen lämpimästi.

torstai 5. helmikuuta 2015

Pahinta lienee luopuminen

 Elämäntapamuutokseemme liittyy luopuminen rakkaasta harrastuksestani. Itseasiassa, ei sitä täysin tarvitse lopettaa, mutta lähes jokapäiväinen leipominen täytyy loppua nyt. Minullahan on ollut tapana leipoa sämpylöitä, viikkopullaa, lepuskoita, muffareita, mokkapaloja, omenapiirakkaa, torttuja, pitsaa, ihan kaikkea mitä nyt keksiä saattaa. Aamupuuron jämästä saa ihan mahtavat sämpylät leivottua ja lapset ovat aina niitä rakastaneetkin..
 Nyt on kuitenkin aika sanoa good bye tuolle "tähdeleipomiselle" ja muullekin. Tottakai minä leivon jos on juhlat tai jos myyjäisiin pitää jotain tehdä. Ei se ihan täysin lopu kuitenkaan. Onhan se harmi, mutta joissain asioissa on nyt uhrauduttava ja tehtävä se muutos. Tuskimpa alkoholistikaan ostaa juomia ja tekee "huvin vuoksi" drinksuja kotonaan, pyrkiessään raittiiksi? -Sama homma minulla. En voi omalle perheelle enää tehdä hiilaripommeja tai herkkuja, ainakaan joka päivä.
Jonkunasteista luopumisen tuskaa sen vuoksi koenkin. Mutta toisaalta osa minusta hihkuu ilosta ja siitä tiedosta saan voimaa, että tiedän sen olevan parasta ihan kaikille!

Ristiriitaisia ajatuksia. Kuulunee asiaan.

(Kuvat: Pinterest)

Riittää jo!

 Minulla henkilökohtaisesti alkaisi jo riittämään tuo lumi. Sitä on ihan joka paikassa ja järjettömiä määriä. Kadut ovat kaventuneet entisestään ja parkkipaikkojakin on vähemmän nyt joka paikassa.
Sensijaan perheemme lumipedoille mikään ei tunnu olevan liikaa! Bobi-koira rakastaa lunta ja siinä peuhaamista, vaikka rodultaan sellainen etelän hedelmä onkin.
Lapsillehan tämä on ollut ihan kulta-aikaa. Luistelua, hiihtoa ja lumileikkejä. Koululaisillakin vähän hitaampi tulla kotiin, kun jokainen penkka pitää käydä matkalla läpi leikkimässä. ;)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Pieni keväinen ajatelma

Mummo tapasi aikoinaan sanoa, että uusi lumi on vanhan surma. Ja kyllä todellakin toivon niin! -Kevät on niin lähellä, mutta tuntuu lumen määrää ajatellen, että hyvin on vielä kaukana ne lämpimät päivät.

Viikonloppuna vierailin useammassakin kyläpaikassa, mutta yhdessä erityisesti pisti silmään helmililjat. Vähänkö ihanaa, kun ne toivat jo lupauksen siitä tulevasta keväästä ja sipulikasvien ylösnousemisesta..

Ne pihahommat kutkuttaa jo kovin. Suunnitelmia ja unelmia on vaikka toisille jakaa, vielä kun pääsisi toteuttelemaan. KEVÄT tervetuloa! Viimeistään ensikuussa.

kuva: Pinterest

Greengaten kesä 2015

Greengate on jo vuosia ollut eräs intohimoni ja keräilemisen kohteeni. Lähinnä nuo lattemukit ovat sydämeni vieneet ja melkoisen hyvän kokoelman niitä omistankin nyt. Tänä kesänä GG ei todellakaan jätä ketään kylmäksi, vaan tuotteissa on ihania hempsukoita juttuja ja "kuoseja" taas tulossa. Oma mukikokoelmani ei taida tällä erää lisääntyä, mutta jos muutaman uuden keittiöpyyhkeen kävisin paikalliselta GG myyjältä hakemassa.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tiskikone rikki!

Meillä on nyt toista kertaa jo tässä kodissa asuessamme tiskikone rikki. Täytyy sanoa, että on ollut aikamoinen pettymys AEG:n kone. Ja aina se sama tiiviste tuolla alla vuotaa. Taitaa olla tyyppivika. Kone meni perjantaina rikki ja keskiviikko aamuna tulee korjaaja... Great!

Kevään RM:n juttuja kotiin

 Kodin sisustaminen on aina kevään juttu! Viimeistään sitten kun ilmat vähän edes lämpenevät tästä keskitalven pakkasesta, on pakko sisustella kevättä kotiin. Voin kertoa, että jonkunasteisen ennakkolähdön olen jo ottanut kodin laitteluun, ehkäpä siitä kerron myöhemmin lisää.. Näissä kuvissa kuitenkin on tämän kevään Riviera Maisonin mallistosta juttuja. Tuollainen turkoosiin menevä vihreä on näköjään kevään väri 2015.
 Onhan se merellinen ja raikas, itse en ihan kamalasti välitä. Olen enemmän, aina vaan, vaaleanpunaisen ystävä. Ja juuri nyt tuntuu, että aika neutraalin ystävä. Olisiko meillä sittenkin tänä keväänä ihan "väritön" kevät sisustuksessa?
Tässä vielä RM:n juttuja. Kuvat on otettu Pinterestistä ja RM:n uusi mallisto julkistetaan reilun 2 viikon kuluttua virallisesti!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kameravalinta

 Meillähän hajosi tammikuussa digitaalinen järkkäri, siitä täällä kirjoitinkin. Harmiksemme hyvitys minkä siitä enää kotivakuutuksen kautta sai, oli hyvin olematon. Nyt kuitenkin lähes kuukausi mietittyämme ja kameroihin perehdyttyämme, meille hankittiin edelleen Canonin digitaalinen järkkäri : Canon EOS 700D. (linkki)
 Kameran lisäksi ostettiin pari objektiivia, "valovoimainen" laajakuvaobjektiivi ja sitten ihan perusobjektiivi räpsintään.  Minä en osaa sen tarkemmin objektiiveja esitellä, Ja vahvuuksiani ei ole tekniset vempeleet, mutta piakkoin pääsette sitten uusien kuvien kautta näkemään ja kokemaan, että onko parempia kuin entiset kuvat mitä täällä on ollut. =)
Kameran valinnassa yksi tärkeä pointti oli sellainen, että kameran pitää tuntua kädessä luontevalle. Entinenkin kamera istui kuin rukkanen, tässä on vähän sama homma. Ihan nuo halvimmat Canonin mallit tuli katsottua läpi, 1200D tuntui hyvin muoviselta, eikä siinä ollut samanlaisia ominaisuuksia. Ja sitten se 100D taas oli aivan liian pieni kädelle.

Toivotaan tälle kameralle pitkää ikää. =) Ja paljon kuvia!

Viihtyisitkö sinä kuinka pitkään puolijoukkueteltassa?

                                                       Kuva: Varusteleka

En ala sen enempää avaamaan omia tuntojani täällä blogissa, koen että jossain se yksityisyysraja on pidettävä, mutta sen verran meinasin raottaa salaisuuksien verhoa, että kerron teille:

Tällä viikolla alkaa kuntoilu: Treenaan viidesti viikossa pt:n avutuksella ja kovaa. Olen "lupautunut" lähtemään mukaan kokeilemaan kaikenlaista uutta ja ihmeellistä ja toivon, että ahaa-elämyksiä ja iloa liikkumiseen löytyy edes jossain määrin. Minun on aivan _pakko_ tehdä tälle omalle kropalle nyt jotain. Viimeistään nyt.

Tämä jos mikä on iso osa sitä elämäntapamuutosta, johon koko perhe olemme sitoutuneet ja tätä on jo oikeastaan keritty odottaakin!

Juuri nyt en kaipaa puheita siitä, miten ihana olen tällaisenaan tai kuinka minua pukee ylimääräiset kilotkin. Kyllä, minä olen hyvin kantanut aina kiloni ja ollut elämästäni onnellinen ja olen edelleen: Terveyden vuoksi on vaan joskus pakko tehdä asioita, eikä vain odottaa valmista. Tsempit ovat tervetulleita!