lauantai 30. tammikuuta 2016

Jumissa

Aiemmassa postauksessa kerroin, että olen sairastellut. Itseasiassa luulin jo, että nyt minä alan tästä toipua, niin iskikin takapakki. Ja toissayönä nosti uudelleen kuumeen. Nyt täällä ollaan kuulosteltu vieläkö keuhkokuumeeni jatkuu vai onko kyse jostain muusta.
 
Koen olevani jumissa ja saarrettuna täällä kotona. Ei oikein ole jaksuja eikä halujakaan lähteä kodin ulkopuolelle. Kaikki asiat seisoo ja odottaa sitä, että paranen. Koti on aivan järkyn kaaoksen alla..
 
Mutta onnekseni sain tehtävän. Esikoinen pyysti tänäkin vuonna minua leipomaan suklaakakun tyttökaverinsa synttäreille. Siitäkös minä innostuin. Innostuin niin, että leivoin kaksi kakkua, joista tämä pyöreä jäi kotiin. Sydämen muotoinen, vaaleanpunaisin koristuksin, lähti sinne synttärisankarin lahjaksi.

Jospa ensi viikolla tämä jumitus loppuu ja pääsen taas vauhtiin. Ensimmäiset siemenet pitäisi laittaa taimimultiin, kevättä sisustaa kotiin ja tutustua pihalla talven tekemiin mahdollisiin tuhoihin kasveissa. Lisäksi pitäisi käydä ostamassa varjostusverkkoa tuija-aidalle ja asennella se paikoilleen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 28. tammikuuta 2016

Hiekan taikaa

 Meillä ollaan pakkaspäivinä oltu sisähommissa. Ja joulupukin tuoma taikahiekka on ollut kovassa käytössä! Kaiken muun piirtämisen, maalaamisen, leikkaamisen ja teippaamisen lisäksi tämä on oiva tapa saada taapero viihtymään.
Taikahiekan mukana tulee jotain muottejakin, meillä se kiehtoo ilman niitäkin ja melkein tuntuu, että se on mukavampaa kun voi puristella käsillä ja tehdä kakkaraisia omin kämmenin.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Pullapäivä

 Meillä on traditiona, että kerran viikossa leivotaan pullaa. Yleensä ihan peruspullaa, vieläpä mahdollisimman pienellä sokerimäärällä tehtynä.
Viime viikolla tehtiinkin korvapuusteja. Minähän olen blogissakin aina kauhistellut, kun  niistä ei tule ikinä nättejä ja tasaisen näköisiä vaan ne oudosti levähtävät uunissa. Tällä kertaa tuli jo melkein korvapuustin näköisiä.

Kuuma kaakao ja korvapuusti. Täydellinen välipala arkeen.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Orkideat lumoavat

Nyt kun joulukukat on poissa ja kaivoin esiin taas orkideani, niin huomasinkin siellä olevan uusia nuppuja ja kukkavanoja olevan tuloillaan

 Olen ennenkin kertonut orkideojeni hoidosta, joka on aina vähän retuperällä. Salaisuuteni piilee lannoitteessa ja kasvualustassa. Satunnainen "veden heitto" orkideoille on ollut sopivampi kastelutapa minun tapauksessani kuin se säännöllinen upottaminen, jota ennen harjoitin. Ennen uitin orkideat lasten vanhassa vannassa lauantaisin.
Nyt minulla on nuo orkidearuukut (kuvassa ikkunalla), joiden avulla "veden heitto"-taktiikka toimii. Pienen hanan avulla saa veden laskettua ruukuista pois eikä kaikkia kasveja tarvitse kantaa kylpyhuoneeseen kylpyihin.
 Esikoiseni tyttöystävä toi joulun jälkeen minulle orkidean, jonka lehdet ovat edelleen vähän kellertävän vihreät. Epäilen, että sitä on kaltoin kohdeltu kaupassa tai kuljetuksen aikana. Hyvin se on kuitenkin kukkansa pitänyt, toivottavasti on jatkossakin sitkeä. Yleensäottaen nämä orkideat ovat juurikin sitä olleet: Sitkeitä! Juuri kun luulet menettäneesi toivosi kasvin suhteen ja pistät sen syrjään, pian huomaat: Uusi kukkavana on nousemassa.
Orkideat lumovat kauneudellaan ja jollain erityisellä mystisyydellä.
Ethän vaan heitä kukkimatonta orkideaa pois?
 

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kalevalakorun korviksista pohdintaa

Joulupukin tuoma lahjakortti polttelee käsilaukussa vielä. Olen täällä kotona toipilaana miettinyt, mitä haluaisin lahjakortillani ostaa ja muutama vaihtoehto on noussut esille. Kalevalakorun Maman Aurore -korvakorut ovat mielenkiintoiset ja kauniit. Tämän korusarjan ongelmana lienee se, etten oikein tykännyt muista sen osista: Tosin mielestäni nämä ovat yhdisteltävissä moneen muuhun entiseen mitä minulla on jo.

Ei ehkä niin tyypillistä minulle, mutta näissä punaisissa "Tunturimarja" korvakoruissa oli myös jotain sellaista, mikä miellyttää. Tähän olisi helppo ostaa samaa sarjaa muutkin osat.

Sydämen ilo -sarjan kultaiset pienet korvanapit olisivat minulle sellainen varma valinta. Näissä yhdistyy monta seikkaa, jotka ovat juuri minua. Ovat sopivan pienet, huomaamattomat ja yksinkertaiset. Ja kultaiset. Itseasiassa sydän näissä koruissa on melkein kuin suoraan piilossa olevasta, pienestä tatuoinnistani..
 
Lähiaikoina teen varmasti valintani ja käytän tuon lahjakortin pois.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Samistelujuttuja

 Vihdoinkin sain tilatuksi itselleni ja pienimmälle pojalleni samisteluhousut. Nämä Papun "polvipaikka"-housut ovat olleet hankintalistalla jo pitkäään.
Nyt on sitten kiva pukeutua pienen miehen kanssa vaikkapa kerhoon samistelujutuin ja jäädä seuraamaan "huomataanko meidät". 

Mukavaa viikonloppua teille!

torstai 21. tammikuuta 2016

Pinkki piristys pakkaseen!

 Kaipaan niin kovasti jo kesää.. tai oikeastaan kevättä. Mielestäni kevät on aina yhtä maaginen ja energiaa tuottava vuodenaika.
 Otin kuvagalleriastani muutamia kauniita kukkakuvia tuomaan toivoa tulevasta, lämpimämmästä vuodenajasta..
 Tänä vuonna pelargonien talvettamisen kanssa kävi heikosti, oli tarkoitus viedä ne maalle kellarisäilytykseen, vaan ei sopivaa ajankohtaa koskaan löytynytkään ja ne ehtivät jo paleltua!On kasvatettava uudet..
 Tunnistattekos nämä? Hyasintteja, kevään ensimmäisiä kukkijoita meidän pihalla..
 Ja lollypop liljoja kesä-heinäkuulta. Toivotaan, että pitkästä aikaa saataisiin "normaali" kesä, eikä kylmää tai superkuumaa..
 Kasveillekin olisi kivempi sellainen tasapainoisempi kesäsää. Pääasia kuitenkin, että ei ole lunta ja pakkasta!
 Pioneja rakastan. Ne kukkivatkin pihassamme aina keväästä pitkälle syyskesään.
 Ruusut on tietysti toinen ihastus. Harmi vaan kun nykyruusut eivät juuri tuoksu.
Viimekesän kokeilu, sormustinkukka. Saa nähdä miten kovin leviää. Saattaa kuulemma ilmestyä seuraavina kesinä "ihan mistä tahansa". =D

Kevättä odotellessa..

tiistai 19. tammikuuta 2016

Alen löytöjä!

 Minulla on tapana hamstrata alennusmyynneistä lapsille vinot pinot sukkia ja käsineitä. Niitä kun menee aina. Polarn O.Pyretillä olikin todella hyvin sukkia ja taikahansikkaita tarjolla ja niitä aikamoiset pinot tulikin ostettua, osa on jo otettu heti käyttöön.

Polarn O.Pyretin alesta meille ostettiin tällä kertaa myös windfleece-takkeja, sisävaatteita ja villavälikerrastoja.

Gugguun alet antoivat odottaa itseään. Alennusprosentit nousivat sitten viimein -40% (ja nousevat varmasti vielä -60%:iin) ja minä ostin sitten pojille samistelu-t-paitoja kevääseen, lisäksi vähän collegehousuja ja huppareita kevättäkin jo ajatellen. Meillä on lapset tykänneet Gugguun vaatteista, koska ne ovat sporttisia ja leikkauksiltaan mukavia päällä.

Alennusmyynnit on kyllä monilapsisen perheen pelastus. Vaatteiden menekki kun on kova ja meilläkin on ajatuksena se, että satsataan laatuun lastenvaatteissa.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Ihanuuksien ihanuus kevääseen

 Vuoden vaihteen jälkeen kipasin alennusmyynneissä ja tiskin takana Polarn O.Pyretillä pisti silmääni tämä kevättakki! Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että onko tämä lähdössä meille kotiin vai jääkö sinne kauppaan..
 Perheemme kolmasluokkalainen on kova urheilemaan ja hänen lajinsa on jalkapallo. Hän käy myös uimassa ystävänsä kanssa viikottain. Poika on kolmasluokkalaiseksi suhteellisen sirokokoinen ja koko 134 oli oikein sopiva hänelle.
Keltainen on niin tämän tulevan kevään väri, ja näin pieninä raikasteina se on mielestäni täydellinen väri tuon harmaan ja mustan tehosteena.  Sellainen pikkuhuomio vielä, että paikallinen jääkiekkojoukkue on keltamusta-sävyinen,  uskonpa tämän olevan myös Saipa-faneille mieluisa värikombinaatio.

Ihana, ihana, ihana! Tervetuloa kevät.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kevättä rinnassa

 Lastenvaaterintamalla alkaa näkyä pikkuhiljaa tulevan kevään sävyjä. Gugguun tämän kevään 2016 värejä on vilahdellut jo pitkin talvea pienesti, tässä muutama kuvapoimintani heidäl facebook-sivuiltaan.
 Itse tykkään tuosta valkoisesta erityisesti ja uskoisin, että meidän perheeseen tullaan sitä hamstraamaan. Meillä on tämän syksyn mallistosta paljon mustaa ja mielestäni mustan ja valkoisen liitto on vaan aina yhtä toimiva.
Herkullisia uusia sävyjä tuon ylempänä olevan turkoosin ja tämän oranssin suhteen joudun vähän maistelemaan vielä. Mutta tässäkin kuvassa näkyvä vaalea keltainen on aika kaunis.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Terveiset sairastuvalta!

 Niinhän siinä sitten kävi. Pitkittynyt flunssani pääsi joulun aikaan menemään todella pahaksi ja olin useamman viikon korkeassa yli 38 asteen kuumeessa. Lapset ja mies ovat onneksi kunnossa! Mutta minä en, onnistuin saamaan pitkittyneen keuhkoputken tulehduksen joka aiheutti vielä kaiken kukkuraksi keuhkokuumeen.
Nyt täällä kotosalla olen ollut vuodepotilaana edelleen koko tammikuun ajan, viimepäivinä ei enää olla päästy yli 38 asteen kuumeisiin onneksi! Uskoisin, että sairaus alkaa taittumaan viimein. Hengittäminen on suurin ongelma tällä hetkellä, onneksi olen siihenkin saanut apuja.

Enpäs muistakaan elämässäni milloin olisin ollut näin kauan ja näin kovasti sairaana. Olen kuitenkin muuten perusterve ja "reipas" menijä. Ja esim. influenssaa tämä ei ole.

Jospa ensi viikolla pääsisin jo elelemään suht normaalia elämää. Suunta ainakin on oikea!

Mukavaa viikonloppua.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Talvipihan kristallit

Perinteiset jäälyhdyt ovat kuin talvipihan kristallivalaisimia. Tein meille niitä eilen ja tänään aika monta kappaletta ja ajattelin jatkaa urakointia vielä lisää takapihankin puolelle. Jäälyhtyjen kauneus on suorastaan klassista, koska aina vain lapsuuden vuosista tänne aikuiseksi, ne ovat tuntunteet olevan aina niin ihastuttavia.

Pihaunelmiakin on jo kesälle heräilemässä. Niistä sitten keväämmällä lisää..

tiistai 5. tammikuuta 2016

Rapiseeko jossain?


Aika paljon olen kuullut, nyt ilmojen viilennyttyä hiiritarinoita. Joillain kuuluu iltaisin "jostain" rapinaa, joka ei lopu kuin pieneksi hetkeksi harjan varrella koputtelun jälkeen.. Tai, että on nähty ihan kodin sisälläkin hiiriä.
Meillä ei onneksi *koputan heti puuta* ole hiiriä vielä nähty tai kuultu täällä, mutta vintillä puhallusvilloissa näkyy selvästi hiirien reittejä. Ja niitä varten olemme asettaneet loukkujakin sinne. Tässä vielä linkki edelliseen hiiri-aiheiseen postaukseeni, mikäli loukuttaminen kiinnostaa. Klikkaa tästä .Noita loukkuja esittelinkin jo aiemmin yhdessä postauksessani, mutta nyt ajattelin kertoa näistä Bayerin myrkkybokseista.
 Kuten ekassa kuvassa näkyy, nämä ovat lukittavia. Joten esim. muut lemmikkieläimet tai vaikkapa lapset eivät pääse myrkkyihin käsiksi. Myrkkysyötti on tuollainen "teepussimainen" juttu, joka asetetaan tuon hiiribaarin sisään. Mielestäni tämä on selvästi "kehittyneempi" malli myrkyttää hiiriä kuin se, minkä omasta nuoruudestanikin mökiltä muistan: Tee-vadille laitettiin hiirenmyrkkyä, jota hiiret sitten kuljettelivat joka paikkaan mukanaan! Tätä pussia ei tuolta baarista pois viedäkään vaan se on nautittava paikan päällä.

 
Tässä vielä pakkauksen kuva. Näitä löytyy ihan perustavarataloista ja rautakaupoista.
 
 
 
Tämä on blogiyhteistyössä tehty postaus.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Haukkaanko liian suuren palan?

Olen kertonut teille opiskeluistani, jotka aloitin 2014 vuoden syksyllä. Opinnot ovat olleet mukava lisä elämään ja tuonut vastapainoa lapsiperheen ja kotiäidin arjelle. Viime vuonna aloitin kuitenkin vielä toiset opinnot siihen "kylkeen" ja aloin pyrkiä kohti suuria unelmiani. Täytyy myöntää, että syksy-talvi oli todellakin työlästä aikaa ja on vienyt voimia aika paljon. Joulukuussa on ollut takki aika tyhjänä ja noin viikon verran ehdin pitää "joululomaa", joskin senkin aikana olen kirjastojuttuja hoidellut ja tutustunut jo tuleviin kursseihin UEF:n moodlen kautta.

Tässä vuoden vaihteessa ihmisillä tuntuu olevan eräänlainen tilinteonpaikka ja ehkä se vähän itsellänikin sellainen on. Ja toisaalta katsaus sinne tulevan vuodenkin suunnitelmiin.

Tuleva kesä näyttäisi meillä olevan yhtä juhlaa, aloitan kesän alussa omilla valmistujaisillani, jotka ei ehkä kaikkien mielestä ole edes hyvä syy juhlaan, itselleni maisteritasoisen koulun päättyminen on ehdottomasti juhlan paikka! Aikoinaan kun valmistuin ammattikorkeakoulusta, ei minulla ollut minkäälaisia juhlavia tilaisuuksia tai mitään, nyt aion ottaa sen vahingon takaisin. Kesäkuussa meillä vietetään myös rippijuhlia ja suurta juhlantuntua siihen tuo esikoispojan ja hänen tyttöystävänsä yhteiset rippikoulusuunnitelmat. Aika suloista ja täynnä rakkautta nuoret ihmiset! Heinäkuussa mieheni täyttää pyöreitä, tuleva ekaluokkalainen 7v ja onhan meillä 10v juhlatkin vielä heinäkuun viimeisenä päivänä. Perheessämme on heinä-elokuu aina sitä yhtä juhlaa, sillä 5/7 on syntynyt silloin.

Mutta palataanpa vielä viimevuoteen;

Minulla on ollut ilo huomata, että meidän perheellä on jonkinlainen tukiverkostokin täällä. Aiemmin olen sen poissaoloa "kauhistellut" ja surrutkin todella paljon, nyt viimeisen vuoden aikana on tosi upeasti harrastuskuskailuja saatu vuoroteltua ja jopa avuliaat ovat tarjoutuneet täysin kuskaamaan poikia liikuntaharrastuksiinsa. 5 lapsen kanssa noita kyydityksiä kun riittää, kaikilla heillä on omat harrastuksensa ja jopa treenikertoja useita/viikko. Lisäksi olen saanut tuntea ympärilläni ystävyyttä ja välittämistä ja olen todella kiitollinen näistä kaikista edellämainitsemistani asioista. Niiden avulla minulla on ollut jaksuja opiskella ja pyörittää tätä elämää kotona.

Kiitos ihmisille, jotka olette olleet arkeamme tukemassa tavalla tai toisella!

Tämä alkanut vuosi on täynnä toiveita ja odotuksia. Toivoisin, että saisimme voimia tulevaan vuoteen koko perheelle! Ja odotukset alkavat olla sellaiset, että minunkin pitäisi miettiä töihin lähtemistä tulevan vuoden aikana. Mitä ilmeisemmin päivähoito alkaa pienimmäisellä jossain vaiheessa ja koko elämä tulee muuttumaan. (Tai no, aikahan sen vasta näyttää?!)

Oman uran ja siihen liittyvän opiskelun toivon sujuvan hyvin tämänkin vuoden aikana. Itä-Suomen yliopisto lienee tulevankin vuoden/vuosien kumppanini, nyt alkuvuodesta aloittelen sivuaineopintoni siellä. Jännittävää, toivon etten ole haukkaamassa liian suurta palaa kerralla.

Onnea vielä kaikille vuodelle 2016! Olkoon vuotenne täynnä rakkautta ja onnistumisia....

Palataanpa vielä juhlapyhiin hetkeksi

 Minulta tuli joku kyselemään kerran, milloin taas esittelisin blogissa niitä nättejä kattauksiani.. Olen kyllä kattaillut aina jos on aihetta ollut erityisesti laittaa, mutta kuvia en jostain syystä ole blogiin asti saanut laitettua. Nyt ajattelin kuitenkin vähän esitellä lemppari-joulunajan-astioitani..
 Minähän olen ihan astiahamsteri ja olen joutunut tuota hamstraustani hieman rajaamaankin. Creengaten kuppivalikoima on nyt täysi, niitä ei enää yhtään meille, mutta RM:ää, sitä vielä vähän voisi tullakin. Mielestäni nämä Riviera Maisonin valkoiset ihanuudet sopivat niin hyvin myös ihan perus Iittalan Teeman kanssa yhteen, että miksipäs ei niitä sitten voisi yhdistellä.
Nämä tähtitassilla olevat jouluiset kupit olivat muistaakseni viime tai toissa vuodelta, harmillista etten ehtinyt haalia niitä kuin 6 kpl itselleni. Olisin halunnut täyden tusinan. Näiden lisäksi minulla on sydän-tassilla olevia tee-kuppeja, jotka siis ovat aivan samanlaiset kuin nämä muuten, mutta teksti on eri.

Ensi kesänä meidän perheellä on tulossa isoja juhlia pitkin kesää. Ensin on minun valmistujaisjuhlat mitä luultavammin touko-kesäkuussa, pojalla on juhannuksena rippijuhlat ja sitten mieheni täyttää pyöreitä vuosia, lisäksi meillä on kesällä yhdet 10v juhlat ja 7v pirskeet tulossa. (olikohan vielä muuta?). Minulla on vähän astiakriisi, pitäisi alkaa jo nyt miettiä, joutuuko keräämään perus-teemakahvikipposia kaikille vieraille, vai vieläkö mennään vähän hassuilla eriparikupeilla ja vaaleanpunaisilla Arabian isoilla kupeilla, joita minulla on kyllä aika paljon..

Onneksi kesään on vielä aikaa!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Todellista lähiliikuntaa

Meillä on tullut jo tavaksi luistella lähellä olevan ojan jäällä. Nyt päästiin heti uudenvuoden päivänä luistelemaan ja sekös vasta olikin mukavaa!
 Jää on aiempina vuosina ollut hieman suurempi, nyt tuo heinikko meinaa vallata tilaa jäältä..
 Mutta eipä tuo jääkiekkomatsia haitannut. Perheen pienimmäisellä alkoi olla jo päikkäriaika, niin hänelle en edes laittanut luistimia mahdollisen kiukuttelun vuoksi tällä kertaa..
 Ja siitäkös sitten kiukku syntyikin!
Näin -10 asteen pakkasessa meidän uusi vuosi lähti käyntiin.