Kuuntelin eilen radiosta keskustelua elämän parhaaseen aikaan liittyen. Mietin, että onhan tässä elämässä ollut kaikenlaisia aikoja, on ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Niin paljon on tullut koettua kaikenlaista, että on alkanut arvostaa kaikkein eniten tasaista menoa.
Ihan tavallista, ihan perus. Mahdollisimman tyyntä.
-Tai sitten olen tulossa vanhaksi.
Tänään minulla oli kuitenkin nautinnollinen, rauhallinen päivä. Perheemme pienimmäinen oli kokonaisen päivän ajan reissussa ja sain olla ilman, että joku roikkuu housun puntissa koko ajan.
Laittelin kasvihuoneeseen tomaateille naruja tukikeppien avuksi. Meillä meinaa olla taas ihan mahdottoman paljon tomaatteja tulossa ja tuntuu, että mitenhän tuo kasvi edes selviytyy taakastaan!
Kypsyminen on aina jotenkin todella hidasta, mutta onneksi tuntuu nyt pikkuhiljaa tomaattien pinta vaalenevan. Sehän vaalenee ennen kuin alkaa punertaa
Vaikka sinänsä, vihreitä tomaatteja olen _aina_ kypsytellyt joulukuulle saakka sanomalehtien välissä sisätiloissa
Tomaattien lisäksi kasvarissa on muutama paprika, jotka ovat myös vihreitä vielä, niitäpä en tajunnutkaan kuvata tällä kertaa
Kurkut ovat vielä pieniä, mutta silmin nähden kasvavat joka päivä. Tällä hetkellä reilu 10 kpl pikkusia kurkun pötkylöitä on ilmestynyt ja kukkia on vielä reilusti
"Pirkko" eli Boschin Indego -robottiruohonleikkuri voi hyvin, samoin kuin meidän nurmikkomme. Aivan mahtava vempain! Ollaan annettu Pirkon popsia nurmikkoa noin kolmen päivän välein. Vertaan nykyisin robottiruohonleikkuriani astianpesukoneeseen tarpeellisuuden suhteen! Se on vaan niin hyvä. Lähiaikoina meinaamme vaihtaa ekaa kertaa terät siihen. Laittelenpa myöhemmin postauksen aiheeseen liityen.
Jos vielä palaan siihen elämän parhaaseen aikaan, niin täytyy sanoa, että kyllä koen eläväni elämäni parasta aikaa tänäänkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!