Pinkkiähky makkarin puolella ja silkkisiä unelmia

Makkaria päivitin vähän hennompaan suuntaan, alkoi tulla pinkkiähky vapun aikaan hyvin värikkääksi ja pilkulliseksi laittamastani makkarista.. Nyt mennään taas vähän neutraalimpaan suuntaan

Pari uutta hennon vaaleanpunaista kristallein koristeltua dupon-silkkityynyä shoppailin tällä viikolla ja olen niin kovin haaveillut silkkiverhoja. Stockmannin silkkiverhot on ollut nyt vähän niinkun odotuksen alla, milloin raaskisin hankkia. 5 kappaletta pitäisi niitä makkariin ostaa ja ne on aika tyyriit. En uskalla edes ääneen sanoa..Silkkinen haave kuitenkin on ja pysyy (tätä on kestänyt jo kolme vuotta!)

Beiget tyynyt on myös silkkityynyjä, valkoiset kaikki pellavaa.

Hortensia ilahduttaa kauneudellaan yöpöydällä.

Hitunen pinkkiä jäi vielä makkariin kiikkustuolia somistamaan.. Kiikku on sellainen viharakkaus-juttu, itsehän en tykkää ollenkaan istua siinä ja aina välillä olen heivaamassa tätä pois, joku kuitenkin on pitänyt sen meillä vieläkin menossa mukana..

Kannattaako rakentaa, selviääkö siitä hengissä?

Näin kevään aikana aika moni perhe miettii rakentamista, kun on taas monilla ihmisillä rakentaminen kovaa vauhtia meneillään. Minultakin on useampi tuttavaperhe tullut kyselemään ja puhumaan rakentamisaiheesta. Enkä aina oikein osaa vastata mitään järkevää. Yleispätevää vastausta minulla ei ole siihen kysymykseen, selviääkö siitä rakentamisesta miten ja onko se ihan kamalan rankkaa. Sehän riippuu niin monesta eri tekijästä.

 

Ensinäänkin voin sanoa, että mikäli perheellä on tukiverkosto olemassa, lastenhoitoapua tai he ovat lapsettomia, tilanne on aivan eri kuin jos kaikki sukulaiset ja ihmiset jotka haluaisivat ja voisivat kenties auttaa asuu kaukana.

 

Toisekseen mitä kukakin rakentamisena pitää. Jollekin rakentamista on se, kun ammattimiehet paukuttaa talon kasaan ja lähes tulkoon kaikki tulee tosiaan jonkun muun tekemänä, ehkä itse valitset materiaalit, ostelet jotain ja sisustat, osallistut muutamaan talon rakentamisvaiheeseen. Se on joillekin rakentamista ja ei siinä mitä. Jos on rahaa ja kokee sen hyväksi ratkaisuksi, niin hieno homma. =) Toiselle rakentaminen on sitten taas sitä, että paukutellaan itse muutaman vuoden aikana koko talo, pitkästä tavarasta laatotuksia myöden itse valmiiksi, tai vaikkapa talopaketista joka on johonkin tiettyyn vaiheeseen asti kasattu sinne tontille. Siinä tilanteessa aikatauluasiat todellakin kannattaa miettiä ja henkisesti varautua suuriinkin muutoksiin tai siihen, että projekti venyy iäisyyteen saakka. =P Se mitä se rakentamien kellekin on on tosiaan aika eri juttu, jokainen projekti, jokainen perhe ja sen voimavarat ja osaamiset ja pystymiset sekä rahatilanne vaikuttaa kaikkeen. Väitänpä, että meillä ollaan melko kunnianhimoisia ja halutaan tehdä asioiden eteen aika paljonkin työtä.

 

Rakentamisessa on niiin paljon muuttujia, että tosiaan on vaikea kenenkään muun tilanteesta tietää. Että kannattaako alkaa rakentamaan. Selviytyvätkö he sen projeksinsa yli.

 

Ja kun se rakentamisaika, siihen liittyy muutakin. Koko elämän pitäisi pyöriä siinä myös. Työelämä, perhe-elämä, sosiaaliset suhteet, sairastelut, ihan kaikki. Se ei ole vain se rakentaminen siinä.

 

Meille tämä rakentaminen on ikuisuusprojekti, niinkuin joskus täällä kirjoittelinkin blogin alkutaipaleella. Ja voin kertoa, että ei se ole ollut vain rakentamista. Rakentamisväsymykseenkin käytettiin paljon aikaa tuossa välillä, kyllähän sen ymmärtää jos töiden ja useamman lapsen sekä elämän pyörittämisen lisäksi rakentaa, että se alkaa maistumaan puulta jossain vaiheessa. Yhden talven yli meillä mentiin niin, että suurinpiirtein yksi vessapaperirullateline saatiin seinään. =)

 

En kamalan henkilökohtaisia asioita ole täällä yleensä puhunut, enkä kenellekään muutenkaan.

Olen aika hyvin pystynyt järjestelemään asioita niin, että olen ollut töistä poissa "rakentamisen" vuoksi. Se on ollut ihan huippua, se on auttanut paljon, ja olen saanut olla tekemässä omin käsin asioita, minulle on tärkeää että tiedän tehneeni itse. Nautin niin paljon siitä, että oman käden jälki näkyy ja että saan nähdä sen työni lopputuloksen heti. Kaikillehan ei ole mahdollista olla töistä poissa. Niin ja sen lisäksi, että olen ollut töistä poissa, on pojat tietysti olleet kotona kanssani, nekin ovat omalla olemassa olollaan värittäneet tätä rakentamisen iloa. ;)

 

Rakentamisen alkuaikoina menetin hyvän ystäväni. Surin sitä aika paljon. Voin sanoa, että ei yhtään helpottanut, että toinenkin läheinen ihminen poistui keskuudestamme, tosin hän kuoli melko yllättäin. Surua surun perään. Kaverini aviomiehen kuolema pysäytti myös, sekin tuli samaan syssyyn. Minullahan on taustalla oman aviopuolison kuolema 10 vuotta sitten, joten hänen tukena olisin halunnut olla enemmänkin. Suru söi kyllä osan siitä elämän ilosta minkä rakentaminen toi ja jätti tietynlaisen muiston rakennusaikaankin. 

 

Nyt meillä asutaan täällä kodissa, heinäkuussa toinen vuosi tulee täyteen. Asioita on edelleen tekemättä ja paljon. Yksi mies ja yksi nainen talossa, ei mahdottomiin pysty. Joskus tuntuu, että miten ollaankaan selvitty edes tänne asti. Välillä aistin taas väsymystä puolisossa ja yritän häntä piristää. Onneksi olen itse luonteeltani yltiöpositiivinen ja jaksan aina vain uskoa siihen hyvään. Kaikessa ja kaikissa tilanteissa. Saatan kyllä joskus olla _hieman_ rasittavakin kun vaadin/kannustan tekemään asioita.. =P Luonteet, ihmisten piirteet ja ominaisuudet, parisuhteen tila kaikki vaikuttaa siihen, miten siitä rakentamisesta selviytyy. Voin kertoa, että jos ei hyvin mene, niin ei varmasti tule menemään rakentamisaikana tai sen jälkeenkään. Mikäli itse teette paljon, jää aikaa kaikelle muulle elämälle tosi vähän. Sosiaaliselle elämälle, perhe-elämälle, parisuhteelle. Meidän tapauksessa sinänsä rakentaminen ei parisuhteeseen ole vaikuttanut, ei meillä muutenkaan juurikaan omaa, yhteistä aikaa koskaan ole ollut. Ei olla edes koskaan käyty yhdessä esim. elokuvissa. Ei ikinä.

 

Sitten tulee niitä henkilökohtaisia tilanteita. Ólen seuraillut irtisanomisia (joita on aika paljon!), sitä että toinen "luovuttaa" kesken rakentamisen, terveys pettää tai vaikkapa budjetti ylityy huomattavasti. Kaikki on mahdollista. Kukaan ei voi tietää mitä käy, ihan kaikkeen ei voi, eikä pysty varautumaan. Elämä on sellaista. Ja toisaalta ihana että on. Minun oma ongelmani on surujen ja suurten menetysten lisäksi ollut sekundäärisen lapsettomuuden tuomat hormoonihoidot, joita 11 kk läpi kävin ja jotka vaikuttivat kyllä ihan kaikkeen. Kaikki ne pettymykset ja surutyö sen prosessin aikana kyllä veivät mielialaani matalaksi, vaikka ilomielinen ihminen olenkin. Koskaan ennen en ollut niin paljon ollut huonolla tuulella kuin tuon prosessin aikana. Eikä tilannetta helpottanut yhtään yli 2 vuotta kestänyt työpaikkakiusaaminen jossa minä olin se uhri. Henkisesti aika kova paikka, pitkäaikainen stressaava tilanne. Mutta, ei tosiaan rakentaja ei voi näihin ennakkoon varautua. Elämä on niin ennalta arvaamatonta.

 

Se mitä tahdon sanoa, jos mietitte rakentamista, niin miettikää omaa persoonaa, parisuhdetta, sitkeyttä ja sisukkuuttanne, varautukaa pahimpaan, älkää olettako mitään ja olkaa valmiita luopumaan asioista. Toisaalta älkää antako elämän kaatua yhteen rakentamiseen, tai sen aikana tapahtuviin asioihin. Pahin vaihe ei välttämättä ole ohi kun uuteen kotiin muutetaan, jollain se on toisilla ei. =) Ei ole yhtä pitävää vastausta siihen, kannattaako alkaa rakentamaan ja onko se ihan äärimmäisen rankkaa. Se on ihan miten sen ajattelee.

 

Meillä on nyt unelmiemme talo. Koti. Talo tosin ei ole vielä valmis, mutta kyllä tämä jo kodilta tuntuu. Keskeneräiset asiat ärsyttää ja välillä ei. Aikaa saisi projektiin menemään edelleenkin enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. En todellakaan pane pahaksi jos joku haluaa jossain auttaa tavalla tai toisella. Ylpeä olen siitä, että ollaan hengissä selvitty ja yhtenä tiiminä tänne saakka. Ja tietysti siitä, että projektista on tullut "harrastus".

 

Olen saanut myös uusia ystäviä, kaiken kaaoksen keskellä. Ja tällä hetkellä tuntuu, että minulla alkaa olla pitkästä aikaa "sosiaalinen nälkä". Myös muutama entinen ystävä on pysynyt matkassa mukana ja tärkein ystäväni on aina ollut rinnallani. Yhdetkin lähisukulaiset ovat tehneet "katoamistempun" elämästämme, eivät edes vauvaa ole tulleet uuteen kotiin katsomaan. Kaikenlaista siis voi rakennusaikana sattua.

Niin siis vauvakin saatiin. Liekkö sitten joku ylempi taho päättänyt milloin on vauvalle oikea aika. Kiitos siitä jos näin on. Kaipa se rakentamisstressikin on voinut vaikuttaa tuohon. Tai sitten olen vain niin vanha saamaan lisää lapsia.

 

Oma terveyteni on myös välillä mietityttänyt. Siitä olen täälläkin joskus maininnut. Nyt on neurologille lähetettä laitettu ja selvitellään minun ongelmia.

Kaiken tämän projektin aikana omasta itsestään huolehtiminen on todellakin ollut melko toissijainen asia, edes "mummojumppaan" en ole selviytynyt saatika lääkäreille/hammaslääkäriin jne jne.. Pääasia, että lasten asiat on saanut hoideltua. Nyt sitten paikkaillaan niitä asioita. Muunmuassa hammaspuolella jättimäinen projekti käynnissä, kipuunkin kun tuntuu "tottuvan". =/

 

Mutta siis näin meillä. Jollain toisella asiat menee muitta mutkitta ja asiat on yksinkertaisia ja helppoja. Meillä ollaan "totuttu" menemään vaikeimman kautta voittoon. Ja toivon kovasti, että te tulevat rakentajat mietitte asiat loppuun saakka ennen kun alatte projektia eteenpäin viemään! =)

Onnea matkaan!

 

Ps. Jos ei nykyinen koti olisi niin rakas / kesken / ihana, niin kyllä varmaan jo rakentaisimme seuraavaa ;) Ehkä joskus vielä.. ;)

 

 

 

 

 

Sisustusshoppailuja ja pimeitä unelmia sisustamiseen liittyen..

Muistakaa kaikki lukijat osallistua arvontoihin! Nyt on poikkeuksellisesti "pika-arvonta" asuntomessuihin liittyen ja se Crocs-arvonta käynnissä yhtäaikaa!

..Ja sitten asiaa..

Huomenna saan kotiin kaksi kappaletta näitä ihania Byholma-tuoleja pehmuisteineen. Ihanaa! Minulla on nimittäin ehkä maailman paras setä ja hän on aina auliisti suostunut käymään Vantaan Ikeassa shoppailemassa puolestani kun olen pyytänyt.. <3

Tuolin lisäksi laitoin ostoslistalle byholma-koreja erikokoisia ja muotoisia..

Tuntuu, että näitä koreja uppoaisi kymmeniä tänne taloon jos vain raaskisi kaikki kerralla hankkia. Olen ostellut pikkuhiljalleen ja aiemmin kesällä ostin sen mitä autoon mahtui, kun kävimme siellä Kuopion Ikeassa lasten kanssa.

(kuva googlesta)

Ja ne pimeät haaveet. Haaveissani olisi vanha, ehkä joku 20-60-luvun penkki. Penkki saisi olla pituudeltaan max 150 cm, mutta voi olla lyhyempi. Ajanpatinaa en pelkää. Onko ideoita mistä tuollaisen löytäisin ja vieläpä kohtuu hinnalla?

Olen yrittänyt kysellä ihmisiltä ja kyselen edelleen.. Jos joku sattuisi tietämään jossain jonkun.

Penkin paikka olisi sänkymme jalkopäädyssä pukeutumispenkkinä ja yöllä tyynyjen säilytyspaikkana.

Ja heteka.. Minulla on tiedossa mahdollisesti ainakin yksi heteka, jota en ole vielä uskaltanut kysyä itselleni. Uskonpa, että saisin sen edullisella hinnalla ostettua sieltä pois. Se on ollut erään vanhan rakennuksen yläkerran vintillä jo vuosikymmenet. Minulla on tästä hetekasta hurjat visiot. En uskalla vielä paljastaa niitä. =)

Lenkkiverhot, läpikuultavat valkoiset kiehtoo, verhotangot on hankkimatta edelleenkin..Pitäisi saada aikaiseksi ja kerralla kaikki.. Sisällä meinaa vähän sisustushomma seisoa, ulkohommat vie kaikki ajatukset ja ajan! =)

Hauskaa viikon alkua kaikille! -Minä teenkin työviikon kesken hoitovapaan ja nautiskelen aikuisten maailmasta välillä.

Ei ois montaa päivää enää..

..Kun meillä pojilla ja minulla alkaisi kesäloma. Ollaan jäämässä hoitovapaalle + kesälomalle niin, että elokuussa sitten palaillaan puolen välin jälkeen kouluun ja hoitoon sekä eskariin ja töihinkin tietysti.

Täytyy sanoa, että alkaa tuntua jo että olen ihan loman tarpeessa. Ja niin on kyllä tenavatkin.

Meillä loppui tämän kuun alussa hoidot lapsettomuuteen (nämä alkoivat jo viime kesän lopussa), lopputulos näyttää nyt sille ettei hoitoja enää jatketa missään muotoa. Ja olen vihdoin uskaltanut puhua tästä ääneen ihmisille ympärillä, aika pitkään meni kun en voinut kertoa "kaikille". Nyt tuntuu sille, että haluan kertoa koska muuten joutuisin  selittelemään sitä, miksi meille ei viidettä lasta ala kuulua. Unelma isosta perheestä on edelleen olemassa, joten ei ole helppo asia käsitellä tämäkään.

Onneksi on muita projekteja, joita voi alkaa touhuamaan. Se on nyt tärkeää. Tuo kivien laittelu pihamalle on ollut melkoisen terapeuttista hommaa ja aion sitä harjoittaa jatkossakin. =) Verhojen ompelujuttuja ja sisähommiakin riittäisi, mutta nyt kun säät on noinkin ihanat, niin yritän nautiskella ulkohommista. Kyllä riittää ihan koko loman ajaksi tekemistä, siitä olen varma.

Veikkaampa, että blogitouhut jatkuvat entisellään. =) Ja jatkossa ehkä on enemmän aikaakin panostaa tähän.

Kiitos ihanille lukijoille, tsemppaatte olemassa olollanne tässä rakennus- ja sisustusprojektissa ja annatte oikein tärkeitä mielipiteitä ja näkemyksiä asioihin. Uusiakin lukijoita tuntuu koko ajan pikkuhiljalleen tupsahtelevan ja edelleen tämän blogin sivusto avataan aina vaan useammin ja usemmin, yli 10 000 kertaa kukaudessa.

IHANAA KESÄN ALKUA! Eiks tää jo ookkin kesä, kun on näin lämmintä? ;)

Blogini on todellakin elossa!

Ainakin sille kovasti tuntuu..

Kävijämäärä on kasvussa, samoin lukijoita on tullut koko ajan uusia. Lisäksi;

• Tapasin tänään Finlaysonin myymäläpäällikön ja visualistin, myöhemmin tässä blogissa on tulossa kivoja juttuja siihen liittyen

• Sain toukokuulle mietittävää edellämainitusta tapaamisesta, siitä kerron sittemmin

• Minuun otti yhteyttä mieshenkilö ulkoleikkivälineasioissa, joskaan "kauppoja ei syntynyt"

• Meneillä olevaan arvontaan on osallistunut huimasti porukkaa, ainakin minun mittakaavassani! Osallistua voi yhä!

• Tätä minun ei pitänyt vielä kertoa, mutten osaa olla hiljaakaan; Eräs suuri unelmani taitaa olla toteutumassa! Kerron tarkemmin myöhemmin, en uskalla huudella vielä enempää.

                                   (kuva on googlettamalla löytynyt internetistä)

Tunne-elämää rakennuttajaosapuolena

Elikäs mietin tuossa, että apua meillä on enää noin kuukausi aikaa ilmoittaa tarkalleen mitkä asiat otamme ja mitkä jätämme pois valitsemastamme talopaketista! Ja mikäli aika juoksee näin lujaa mitä se tällä hetkellä menee, niin IIIIIIIK ja KÄÄÄK, että miten sitä osaa noin isoihin asioihin saada nopeaan vastauksia ja päätöksiä. Se vaan on pakko, sillä talotoimitusta 8 viikkoa ennen on osattava ilmoittaa mitä me otetaan. Lisäksi LVI ja S suunnitelmat tulisi olla valmiina, varsinkin siis nuo Sähkö, LVI suunnitelmat onkin.. Ja sähköpuolen juttuja emme ole kyllä vielä ennättäneet kauheammin ajattelemaan..

Tuntuu hurjalle ajatella puolisen vuotta taaksepäin, niin nopsaan kun aika on mennytkin. Mikäli jatkossa aika kulkee eteenkinpäin samaa vauhtia, niin wow. Mikä hulluinta, nyt on marraskuu ja helmikuussa tulee talopaketti. Jonka jälkeen "näkyvää" muutosta tulee kerralla ja paljon. Mihin soppaan sitä ollaankaan lusikkamme laitettu, kysyn vaan?!

Luojalle kiitos, aikataulupaineita sinänsä ei ole. Vaikka elämä on hektistä ja suunnittelupuolen kiireitä on todellakin, kaikki vapaa-aika menee siihen, eikä muuta elämää ole, niin silti: KUKAAN EI HIILLOSTA NISKAAN. Se jos mikä olisikin rankkaa. Aika usein kuulee, että ihmisillä on niin tarkat näkemykset ja tiukat aikataulutukset. Voihan se olla vielä, että sekin aika koittaa, mutta toivotaan että pärjäämme senkin paineen alla hyvin.

Kyllä. Silmät loistaen innosta puhun edelleen rakennuttamisestamme. Ja todellakin haluan olla mahdollisimman monessa mukana, osallistua ja vaikuttaa. Ja tärkeää minulle on se, että SAAN olla mukana. Minä haluan toteuttaa unelmaa tavalla tai toisella. Sen minkä kykenen.

=)

Emme ole yksin.

Tuossa pähkäilin, että mitenkä minä tänne sen kirjoittaisin. Että se jäisi tänne muistiin ja luettavaksi myöhemminkin. Kirjoitan sen sitten niinkuin ajattelen, koska en muuta keksi. Elikäs ystäväni on perheineen rakentamassa myös. Se merkitsee minulle paljon. Minä saan soittaa miltei joka päivä ja hömpötellä rakennusasioita hänen kanssaan, saan kuulla hänen ajatuksiaan aiheeseen liittyen ja hän minun. Ihanaa jakamista. Voiko ollakaan parempaa tilannetta? Vielä kun tämä ystävyyssuhde on niin puhdas, ettei tähän liity typerää kateellisuutta puoleen tai toiseen tai muita outoja kuvoita, mitä valitettavasti viimeaikoina olen saanut tuntea. Kiitos ystäväni kun olet olemassa. Ja Luojalle kiitos, että saamme jakaa samansuuntaisen elämänkäänteen miltei samaan aikaan. =) Vielä kun ennätettäisiin tapaamaan vähän useammin..

Kun kyse on jostain näinkin suuresta ajatuksesta

Huomaan, että minulla heittelee tunne-elämä tämän projektin takia edelleenkin koko ajan suuntaan ja toiseen. Nautin siitä toisaalta todella paljon, mutta kuluttavaahan se on. Tulinkohan luvanneeksi, että opettelen aikuiseksi ja elämään sen asian kanssa, että tämä projekti keikkuu vielä jatkossakin, pitkään, suuntaan ja toiseen?

Onneksi meillä on turvallinen parisuhde ja perhe-elämä. Se kruunaa kyllä kaiken.
Toivon, että tämä projekti tulee entisestään sulattamaan meitä yhdeksi ja antaa meille mahdollisuuden kasvaa ihmisinä.

Ideakuvia talon ulkokuorelle

Ajatuksenamme siis on suht symmetrinen talo, jossa sisäänkäynti keskellä. Melko suorakaiteen muotoinen pötkylä, jonka päädyissä kenties ulokkeet. Takapuolella ylhäällä ja alhaalla isot terassit, edessä vain se avonainen kuisti kattoineen, ei parveketta. Tässä ideakuvia jotka ovat lähinnä kannustalon (www.kannustalo.fi) taloista, mutta on siellä ehkä muitakin..

HUOM: Osa taloista noissa kuvissa on 1,5 kerroksisia, meille siis on tulossa kaksikerroksinen, ei 1,5!!!

Jotain kotoista..

Minulla on unelma. Unelmana olisi omaan kotiin jotain omalta kotiseudulta. Viime talvena Tila-ohjelmassa oli joku joka oli tehnyt massiiviset takat ja käyttänyt muutenkin paljon Nilsiän ikikiveä (http://www.ikikivi.fi/)sisustuksessaan. Minä en mahdottoman paljon sitä kiveä ehkä kuitenkaan halua, mutta jotain. Jotain, mikä muistuttaa minua siitä kotiseuturakkaudesta ja kaipauksesta sinne. Kerään tänne kuvia ja ideoita siihen liittyen, jospa jossain vaiheessa loksahtaa palaset kohdalleen ja tiedetään, mitä me siitä kivestä kotiimme laitetaan.

Rakennustapaohjeet

Lappeenrannan kaupungin kotisivuilla on rakennustapaohjeet. Näin maallikon silmin vaikuttaa kaikki ihan monimutkaiselle ja ihmeelliselle, liiankin järjestelmälliselle ja hurjalle. No, onneksi kaikkea ei tarvitse itse ehkä pähkäilläkään. Ja jonkun verran sitten voi hakea muutoksiakin noihin käsittääkseni. Meillä rakennustapaohjeissa sanotaan näin;

ALUE B, korttelit 128-129

ALUEKOHTAISET OHJEET
JULKISIVU: Puurakenteinen; hirsi- tai rankorakenne
PINTAMATERIAALI: Puuverhous tai hirsi
KERROSLUKU: II
KATTO: Harjakatto. 1/3 - 1/1,5.

Katon väriksi on käsittääkseni määritelty sellainen punainen, mutta näissä kuulemma on tosiaan ihmiset hakeneet ja saaneetkin muutoksia.

Niin siis ja siellä Lappeenrannan kotisivuilla on lisää säädöksiä, millaisia talojen kuuluu olla, millaiset istutukset pihalla, aidat jne jne..

Meillä ei ole mitään näkemystä vielä, minkä värinen talo meille tulee. Ehkä hyvä niin, jättää vähän pelivaraa sitten suunnittelullekin. Joillainhan on mielessä melkein ensimmäisenä se talon väri.

Talounelmia ja toiveita

Taloon liittyviä toiveitamme;

Sisälle
* Takka-leivinuuni
* Iso vaatehuone/KHH systeemi, liukuovikaappeja, kurapiste
-koko perheen vaatteet tarkoitus säilyttää siellä
* Eteisen ISOT tilat, ei tuulikaappia
* Ei suurta yläaulaa, ei hukkaneliöitä
* 2 x wc (ei enempää!)
* Poreallastila
* 2 Suihkua kylppärissä
* Sopivan kokoinen sauna
* Säilytystilat!!!
* Makkarit 5kpl, yksi jaettava
* Rappusten alla komero
* Ikikivi-idea?
* Iso keittiö, ei ruokailuerkkereitä tms vaan ruokapöytä keskellä ISOA keittiötä
* Isot yhteiset tilat eli olkkari-keittiö

Ulos:
* Symmetrisyys
* Takaterassit
* Kannustalomaisuus, Aurora
* Selkeys

Unelma ja alkusanat

Allekirjoittanut itse on unelmoinut "aina" omasta talosta. Aivan ikiomasta. Oman näköisestä ja omanlaisesta. Aikuisiällä melko lähellä sitä ollaankin joskus jo oltu, mutta kohtalo puuttui peliin. Hautasin unelman, monien muiden unelmien joukossa ja jatkoin elämää.

Yhteinen unelma tästä tuli mieheni kanssa melko pian tapaamisemme jälkeen. Unelma perheestä, kodista ja yhteisestä elämästä. <3 Tähän päivään saakka olemme selvinneet parisuhteestamme hyvin yksissätuumin, ilman riitoja ja erimielisyyksiä. Toivottavasti tämä ei ole se, joka niitä tuo mukanaan.. Niin paljon kun kuulee kauhutarinoita rakentamisesta/rakennuttamisesta.

Perheessämme on neljä poikaa. Ja kotimme on tällä hetkellä aivan liian pieni. Olemme nelisen vuotta seurailleet ja etsiskelleet ei-niin-aktiivisesti uutta kotia meille, huonoin tuloksin. Rakentamisajatus on aina kulkenut mukana, "SITTEN KUN.."-ajatuksena. Mutta kuinka ollakaan, tajuttiin; On elettävä elämää nyt, ei sitten kun.. Nyt me tarvitsemme kodin. Nyt juuri on se aika. Siitä se sitten lähti. Kova, vauhdilla edennyt tontin etsintä projekti.

Tontin etsinnän aikaan näin unen, jossa mukana oli musiikkia. Ja päässäni onkin pyörinyt sen jälkeen laulun sanat "Pieni mökki metsän laitaan laittaa.." Toivon, että tämän kappaleen voimin se meidän oma unelma toteutuu ja saamme pysyä yhdessä (jota en kyllä epäile yhtään). Ja toivon niin kovin Jumalalta siunausta projektillemme, että kaikki menisi mahdollisimman hyvin.