Juhannuksen aikaan löysin yhteensä kolme kappaletta etanoita tai oikeastaan kotiloita pihaltamme. Tämä ei ole hälyttävää, mutta jos mietitään miten kovia ne ovat leviämään on mielestäni syytä jo varautua..
Nämä yksittäiset kotilot poimimme pihalta lasten hiekkaämpäriin (ja oli tarkoitus ottaa kuvakin niistä!) ja tutkailimme niiden lajia. Lajin tunnistus ei ole kovin helppoa, sillä nämä olivat ruskeita ja kuorellisia. Yhden vinkin olen oppinut kuitenkin, "Jos on napa, älä tapa". Näistä kolmesta kotilosta selvästi kahdella oli "syvä napa" alapuolella, kotilon "kuoressa". Mutta yhdestä oli vaikea sanoa onko siinä napa vai mikä se oikein oli miehiään. Tämä "Jos on napa, älä tapa" viittaa siihen, että ns. hyviskotiloilla on napa kuorensa alla ja pahanlaatuisilla, kovasti leviävillä kotiloilla sitä ei ole.
Halusin kuitenkin varmistua, ettei meille ole pesiytymässä kotilo-ongelmaa ja päädyin levittelemään rautafosfaatista valmistettua luonnon mukaista Natrian etanaraetta tietyille alueille pihassamme
Epäilykseni on, että kuorikkeen mukana on voinut tulla yksittäisiä etanoita tai muuten kuorike on houkutellut ne luokseen, joten kuorikkeella katetuilla alueilla käytin etanaraetta
Etanarae on lapsi- ja lemmikkiystävällistä, mutta meillä tämän pienimmän ihmisen kanssa käytiin siitä huolimatta keskustelu siitä, saako rakeisiin koskea tai laittaa niitä suuhun. Ovat sen verran strösselin näköisiä, että houkutus voisi olla suuri.
Tämä Natrian etanarae vaikuttaisi olevan riittoisaa, sillä ripottelin sitä aika isoille alueille ja toisellekin käyttökerralle jäi.
Sinänsä minulla ei ole kotiloita tai etanoita vastaan mitään, mutta en niitä halua syömään ja tuhoamaan kasveja, joita rakkaudella hellin ja hoivaan. "Metsikön puolella" ja tontin ulkopuolella saavat minun puolesta elellä omaa elämäänsä.
Ps. Tämä postaus on blogiyhteistyö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!