Allekirjoittanut itse on unelmoinut "aina" omasta talosta. Aivan ikiomasta. Oman näköisestä ja omanlaisesta. Aikuisiällä melko lähellä sitä ollaankin joskus jo oltu, mutta kohtalo puuttui peliin. Hautasin unelman, monien muiden unelmien joukossa ja jatkoin elämää.
Yhteinen unelma tästä tuli mieheni kanssa melko pian tapaamisemme jälkeen. Unelma perheestä, kodista ja yhteisestä elämästä. <3 Tähän päivään saakka olemme selvinneet parisuhteestamme hyvin yksissätuumin, ilman riitoja ja erimielisyyksiä. Toivottavasti tämä ei ole se, joka niitä tuo mukanaan.. Niin paljon kun kuulee kauhutarinoita rakentamisesta/rakennuttamisesta.
Perheessämme on neljä poikaa. Ja kotimme on tällä hetkellä aivan liian pieni. Olemme nelisen vuotta seurailleet ja etsiskelleet ei-niin-aktiivisesti uutta kotia meille, huonoin tuloksin. Rakentamisajatus on aina kulkenut mukana, "SITTEN KUN.."-ajatuksena. Mutta kuinka ollakaan, tajuttiin; On elettävä elämää nyt, ei sitten kun.. Nyt me tarvitsemme kodin. Nyt juuri on se aika. Siitä se sitten lähti. Kova, vauhdilla edennyt tontin etsintä projekti.
Tontin etsinnän aikaan näin unen, jossa mukana oli musiikkia. Ja päässäni onkin pyörinyt sen jälkeen laulun sanat "Pieni mökki metsän laitaan laittaa.." Toivon, että tämän kappaleen voimin se meidän oma unelma toteutuu ja saamme pysyä yhdessä (jota en kyllä epäile yhtään). Ja toivon niin kovin Jumalalta siunausta projektillemme, että kaikki menisi mahdollisimman hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!