keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Sotalentsikkasynttärit

Meijän syksyllä kouluun lähtevä Edvin vietti tänään synttäreitään. Kiitos kaikille osallistuneille!

Hullunrohkeana otan haasteen vastaan


Mami go go-blogin  haaste otettu vastaan. Eli tässä minun kauhukuvani muuttuneesta vartalostani tarinan kera.
 
Olen aina ollut jojoilija. Välillä paino humpsahtaa kymmenen, kaksikymmentä kiloa alaspäin ja sitten taas hups, ollaan huippupainossa. Ihan normaalia minulle. Välillä olen taas suht koht hyvässä muotissa, mutta en luultavasti koskaan täysin tyytyväinen.
Tässä mahani viidennen lapsen saannin jälkeen. Ensimmäisestä raskaudesta painoa tyli 35 kiloa, se on alle 160 senttiselle varrelle aika paljon se! Elämäntilanteiden muutosten ja imetyksen loppumisen myötä, aviomieheni kuoltua olin taas hoikempi. Jopa urheiluhullu siinä välissä.
 
Toinen raskaus oli ja meni, painoa tuli taas kolmisenkymmentä kiloa. Hupsis, sitten olin taas raskaana ja vielä kolmannen kerran raskaana kolmen vuoden sisällä. Paino ei todellakaan pudonnut missään vaiheessa. Mutta koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin silloin, kaikkine kiloineni.
 
Vuosi sitten keväällä laihdutin 9 kiloa, ajatusena oli laihdutella se  30 kiloa pois taas... Se jäi ajatukseksi, koska 11 kk hormoonikuurien ja reilun parin vuoden yritysen jälkeen tulin raskaaksi!
Paino pompsahti taas huippuunsa. Ja tässä sitä ollaan: "Yhtä pitkänä kuin paksuna". Mutta kuitenkin elämä muuten suht tasapainossa ja onnellisuusmittari näyttää positiivista.
 
Epäilen, että en koskaan tule olemaan laiha. Enkä halua ihan rimpula ollakaan.
Olen tyytyväinen jos hoikistun, jos en, yritän elää sen asian kanssa. Joka tapauksessa, kilot eivät koskaan ole vieneet minulta naisellisuutta, seksikkyyttä eikä sitä ettenkö saisi pukeutua/laittautua juuri niinkuin haluan. Terveysseikkojen vuoksi olisi kyllä hyvä hieman edes saada painoa pois.
 
 
 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mukana Vanish kampanjassa!

Olenhan kertonut jo aiemminkin täällä blogissa, että olen buzzador ja saan aika-ajoin testailtavaksi ja kavereille jaettavaksi erilaisia tuotteita. Tänä kesänä pääsin mukaan buzzadoriksi Vanish-tahranpoistoaineiden kampanjaan ja olin siitä ihan innoissani!

Vanish näytteitä jaoin naapurustolle ja kavereille ja kerroin kampanjasta facebookissakin.

Kokeiluun saamiani tuotteita. Tuota valkoisessa purkissa olevaa käytin vanhojen valkeiden kauluspaitojen pesussa! Ja hyvät tulivat. Meillä pojilla olikin ristiäisissä "kierrätys" paidat, isoimman pojan Antonin vanhat kauluspaidat. Housut ostin, pellavaiset kevyet luonnon väriset..

Vanish-kampanjassa pesuaineiden mukana tuli pieni valkoinen kangaspalanen jonka ajatus oli, että buzzadorina minä likaan sen ja pesen vanish-aineilla puhtaaksi.. Annoin kangaspalasen perheemme 4vuotiaan Iivanin "käsittelyyn" ja sepä otti ja katosi.
Muutaman päivän kuluttua tämä löytyi ulkoa, aivan putipuhtaana..

Koska tuo valkoinen Vanishin lähettämä lappunen oli kateissa, kokeilinkin aineita valkoiseen isoon pöytäliinaan! Tässä mahdollisesti mehua tai jotain marjaa juhlissa roiskahtaneena..Ja hyvin toimi aine, liina on taas yhtä puhdas ja valkoinen kuin alunperinkin!
 
Siis ihan positiivisia kokemuksia Vanishista meillä!
 
 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Toipilaana

Tämä päivä ollaan oltu toipilaita vähän koko sakki. Nimittäin meillä oli eilen "Pikkun" ristiäiset ja niiden järjesteleminen tällä perheellä oli aikas rankka homma.

Poikamme "Pikku" sai nimekseen Alvin Olavi

joten meillä on nyt Anton, Edvin, Irvin, Iivan ja Alvin nimiset pojat.

Bloggaaminen jatkuu taas elokuulla. Kesälomatouhut ja reissut tässä vielä kuukauden viimeisinä päivinä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tervetuloa meille!

Viimeinkin tuo etuoven kuistin (terassin, mikä lie?) lattia on V A L M I S. Jee. Jippii. Tervetuloa meille ristiäisvieraat, synttärikutsutut, naapurit, ystävät, kylänmiehet ja kaikki tutut sekä tuntemattomat! Nyt on hiukan kutsuvampi etuovi tai sen edusta kuin aiemmin. =)

Salaa olen napsinut karviaisia ja erivärisiä herukoita marjapuskista. Vadelmatkin vetelee jo viimesiään Maurin Makea-puskassa, sillä myös lapset ovat ne tuntuneet löytäneen..
 
Loppu viikko ristiäis/synttäri jne juhlien valmisteluja!
 
Lämpimiä kesäpäiviä lukijoille!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hei me rakennetaan taas!

Joo pikkusen semmonen sarkastinen tuo otsikko. =P Okei, rakentaminen välillä alkaa maistua puulle. Varsinkin kun mikään homma ei etene itsestään vaikka kuinka meditoisi sohvalla tai suunnittelisi huolella.
Nyt olisi tavoitteena saada etukuisti vähän kutsuvamman näköiseksi ja toimivammaksi.
Aina kun astut talosta ulos, tulet "monttuun" ja aina, joka ikinen kerta rattaiden kanssa kipuat joko ylös tai alas päin tuossa ulko-ovella.
Jospa se siitä valmistuisi vielä, lähiaikoina.
 
Pikkuhiljalleen. (Lue: Minäkö muka kärsimätön ihminen)
 
Seuraavaksi palaan tähä aiheeseen positiivisemmalla asenteella. Lupaan.
 
Ps. Aitaa suunnitellaan hurjaa vauhtia. (Ja alan jo oppia, ettei tooosi hyvin suunniteltu todellakaan ole vielä puoliksi valmis, niinkun jotkut väittää!)

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kesä. Lapset. Loma. Ale.

Täydellinen kesäpäivä jälleen takana. Tuntuu, että kaikki nämä viimeviikkojen päivät ovat sellaisia olleet. Täynnä elämää.. Ihania kesän tahrimia vaatteita, uintiretkiä, jätskiannoksia, kirmailua pitkin pihamaata..

Alennusmyynneissä kävin itseäni hemmottelemassa, pitkästä aikaa ostinkin jotain. Jotain aivan itselleni. Meinaa joskus äitiyden ilojen myötä unohtua Naisellinen puoli. Joka on itselle aivan ehdottoman tärkeä juttu..
Ostin puuteriroosan värisen Guess-laukun. Nyt on taas joku vaaleanpunainen kausi päällä. Tainnut olla jo vuosia, ne ketkä minut tuntee tietääkin sen. ;)

Jo vuosia haaveilemani Minna Parikan kengät hankin myös. Ristiäisiä ajatellen ja tulevaa muutenkin. Onhan nuo ihan "klassikot" ja hyvin menee kaikkiin tilaisuuksiin, melkein jopa maitokaupallekin. ;)

Kännypussukkani oli rakennusajan maalissa ja sen tarra ei enää toiminut. Puhelin luiskahteli sieltä pois ja putoili milloin minnekin. Guessin pussukka saa ajaa saman asian, vaikkei tämä se virallinen kännykänsäilytyspussukka olekaan.


Lompakkoni alkoi reunoista jo rapistua ja kuluneet nurkat oli aika kurjat. Sitä paitsi, eikai marjapuuron väristä kukkaroa voi laittaa utuisen puuteriroosan laukun sisään, eihän? ;)
Perfect home -sisustuskutsutkin pidettiin vähän aikaa sitten. Kiva tunnelma oli. Kiitos paikalla olleille. Tuotteetkin on jo melkein kaikki saapuneet, jälkitoimitusta odotellessa..Kuvan lyhty, johon siis vettä laitoin ja kukkasen, on sieltä samaisilta kutsuilta. Tilasin myös muutamia valokuvakehyksiä, esittelen ne sitten kunhan saan ne.

Seuraava pariviikkonen meneekin ristiäisjärjestelyissä. Huhheijaa. Nytkin tuntuu välillä, ettei tunnit vuorokaudessa riitä, huomataan että ohops, se onkin jo 2:30, pitäisiköhän käydä nukkumaan.. Saa nähdä miten nämä pari viikkoa saadaan rytmitettyä ja kaikki se tehtyä, mitä ennen juhlia meinataan. Apujahan meillä tunnetusti ei ole.

Mutta, elämä on..

Tässä kuitenkin vielä tämä elämäni tärkein lasti (yksi heistä puuttuu kuvasta).
Onnellisia, pieniä ihmisiä.
Kuinka paljon voikaan rakastaa näitä?!

Pikku voi potrasti. Nyt oli taas neuvola ja kasvuakin on tapahtunut. Mennään 62 senttisissä vaatteissa, pituus on nyt 61,5cm ja painoa reilu 6 kiloa. Rintamaito on ylin herkku, allergiaepäilyn vuoksi mahdollisimman pitkälle sillä mennäänkin.
 
Iloa, onnea, rakkautta. Pelkoa, kauhua ja haikeutta. Voisin tiivistellä tämän hetken tunnelmia. Erilaisia asioita ilmassa, positiivisia pääosin.
 
Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
Toivottavasti siellä ruudun takanakin.
=)
 
 
 

torstai 11. heinäkuuta 2013

Repsahdus

Heinäkuun alussa tökkästiin heinäseipäät maahan, puiden tuiksi. Puissa oli viime syksystä asti pelkät bambukepit tukina, jospa nyt olisi tarpeeksi jykevät nuo tuet.
Muutamia omppuja näyttäisi meillä olevan tulossa nyt ekana syksynä näistä pikkiriikkisistä omenapuista.
Pinkin ja vaaleanpunaisen ystävänä tykkään näistä Bella-Anna-hortensioista aika paljon, varsinkin nyt kun ne alkaa oikeasti kukkia ja muuttua vaaleamman punaiseksi.

 

Pihahommia ollaan touhuiltu, kivetysjuttuja edelleen. Kunhan on valmiimpaa niin voin laittaa kuvia noista kivetyksistä.
Takaterassiprojekti tuntuu juuri nyt aika kaukaiselta, kun meillä on suunnitteella isot juhlat täällä kotona. Juhlajärjestelyt viiden lapsen kanssa kahdestaan vie niin paljon aikaa..

Muutamia uusia ruusuja ostin, suorastaan repsahdin ruusuihin (olin jo npäättänyt etten osta ruusuja). Viimekesänä laittamani ruusut ovat olleet niin kauniita ja kiitollisia, että nyt en meinaa saada näppejäni pidettyä irti uusista ruusuista.

 
Eipä tänne "valtakuntaan" muuta uutta. ;) Palaillaan!
 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Perinnekate pelastaa kärsimättömän puutarhurin

Olen aika touhukas ihminen, mutta kärsivällisyys eikä minkään sortin nysvääminen ole miun parhaita puoliani. Sitten kun mennään, niin mennään ja lujaa ja niin päin pois.
Vähän samalla asenteella olen puutarhaa talomme ympärille perustanut, niin että asiat olisivat mahdollisimman helppoja ja nopeita hoitaa. Ei mitään monien viikkojen kestäviä puutarhanhoitourakoita, hillitöntä kitkemistä tai mitään sellaista, joka sitoisi aivan liian paljon.
Melkein kaikki kasvit, puut, pensaat, kukkaset ovat saaneet Biolanin perinnekatteet alleen estämään rikkaruohojen kasvua. Aina joskus joku uskalias rikkaruoho voi yrittää tulla kasvin tykö, mutta se on helposti huomattu kun kasvit on katettu.  Niin sanoin, että melkein kaikki; Raparperi on nurmikon lisäksi ainoa "kasvi" mikä ei ole katettu tässä pihassa. Jopa pionit olen katteen kanssa laittanut, silläkin uhalla että pieleen menee. Olen lueskellut netistä, että jotkut muutkin ovat pioninsa kattaneet. Ainakin yksi viimesyksyn pioneista minulla kukki, vaikka kate sen juurella onkin.
Talon etuosaan juuri rakennetut muurialtaat on myös katettu tuolla Biolanin perinnekatteella, kelo on tuon katteen väri ja mielestäni se sopii loistavasti valkoisten kukkien kaveriksi Eikä se pomppaa silmiin sieltä. 
Hortensioita minulla on talon sivustalla ja etualalla. Kahta eri lajiketta molemmissa paikoissa. Annabellet alkavat heräillä pikkuhiljaa kukkimaan tuossa edustalla. Tertuissa kasvavat pikkukukkaset aukeavat päivä päivältä enemmän. Hortensioille voi olla jopa suotavaa, että niiden juurella on kate, pysyy kosteus paremmin kasvilla. Nämä kun ovat vähän herkkiä kuivahtamiselle varsinkin helteiden aikana.
Muut hortensialajikkeet ovatkin syyshortensioita minulla. Kerronpa niistä sitten enemmän kun kukkiivat. Vanilla Fraice-hortensia minua kaikkein eniten jänskättää, se on siis tämän kevään taimi eikä ole vielä kokemusta miten kaunis sen väriä vaihtava kukinto oikeasti onkaan. =)

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Alitajuisestikin teen pihahommia

Viimekesänä kun aloitin tuon mukulakiviurakoinnin pihallamme, näin unia mukulakivistä. Se oli ihan hassua ja ei mitenkään pahan tuntuisia unia tosiaan olleet. Nyt sitten tänä viikonloppuna näin taas unen pihatöihin liittyen; Kaivoin, kaivoin, kaivoin, ihan hurjan pitkään kaivoin hiekkakasaa käsin. Ikäänkuin etsin jotain, kunnes se jokin tuli vastaan. Se oli kurttulehtiruusu, valkoisena. Pienen pieni taimi. Ja sitä sitten ihastelin.

Alitajuntani taitaa tehdä pihatöitä aina öisinkin. =) Ei siinä mitä niin kauan kun ei nuo unet muutu painajaisiksi tai muuten ahdistaviksi.