Hullunrohkeana otan haasteen vastaan

Mami go go-blogin  haaste otettu vastaan. Eli tässä minun kauhukuvani muuttuneesta vartalostani tarinan kera.

 

Olen aina ollut jojoilija. Välillä paino humpsahtaa kymmenen, kaksikymmentä kiloa alaspäin ja sitten taas hups, ollaan huippupainossa. Ihan normaalia minulle. Välillä olen taas suht koht hyvässä muotissa, mutta en luultavasti koskaan täysin tyytyväinen.

Tässä mahani viidennen lapsen saannin jälkeen. Ensimmäisestä raskaudesta painoa tyli 35 kiloa, se on alle 160 senttiselle varrelle aika paljon se! Elämäntilanteiden muutosten ja imetyksen loppumisen myötä, aviomieheni kuoltua olin taas hoikempi. Jopa urheiluhullu siinä välissä.

 

Toinen raskaus oli ja meni, painoa tuli taas kolmisenkymmentä kiloa. Hupsis, sitten olin taas raskaana ja vielä kolmannen kerran raskaana kolmen vuoden sisällä. Paino ei todellakaan pudonnut missään vaiheessa. Mutta koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin silloin, kaikkine kiloineni.

 

Vuosi sitten keväällä laihdutin 9 kiloa, ajatusena oli laihdutella se  30 kiloa pois taas... Se jäi ajatukseksi, koska 11 kk hormoonikuurien ja reilun parin vuoden yritysen jälkeen tulin raskaaksi!

Paino pompsahti taas huippuunsa. Ja tässä sitä ollaan: "Yhtä pitkänä kuin paksuna". Mutta kuitenkin elämä muuten suht tasapainossa ja onnellisuusmittari näyttää positiivista.

 

Epäilen, että en koskaan tule olemaan laiha. Enkä halua ihan rimpula ollakaan.

Olen tyytyväinen jos hoikistun, jos en, yritän elää sen asian kanssa. Joka tapauksessa, kilot eivät koskaan ole vieneet minulta naisellisuutta, seksikkyyttä eikä sitä ettenkö saisi pukeutua/laittautua juuri niinkuin haluan. Terveysseikkojen vuoksi olisi kyllä hyvä hieman edes saada painoa pois.