Perheen kolme pienintä poikaa evästävät tässä kuvassa autokatoksessa, pienin oli 1 vuotias, seuraava kuukauden päästä kolme vuotta täyttävä ja tuo vanhin kuvan poikasista oli neljä vuotias. Vanhin poika oli kolmasluokkalainen koululainen.
Aika kultaa muistot (vai kultaako?), paljon mitään en muista enää mistään, sen verran ollaan usvassa ja väsymyksessä rakenneltu. Onneksi on kuvamuistoja.
Nyt tuntuu, että lapsetkin on jo tosi isoja ja elämä on ihan erilaista. Onneksemme olemme saaneet pysyä onnellisessa parisuhteessa, kertaakaan ei meillä olla riidelty mistään koko tänä aikana ja valtakunnassa muutenkin asiat aika hyvin.
Ps. Päivääkään en vaihtaisi pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!