torstai 10. toukokuuta 2018

Loppusuora, ruuhkavuodet ja unelma kesästä

Jokaisella meillä keski-ikäisillä tai sitä lähestyvillä on varmasti jonkun asteiset ruuhkavuodet meneillään, niin myös minulla. Blogin hiljaiselo talven mittaan mietitytti minua, ajoittain tunsin todella huonoa omaa tuntoa siitä, ettei ole ollut yksinkertaisesti aikaa kirjoittaa tänne postauksia.
Eikä blogi suinkaan ole ollut ainoa, joka on huomiotta jäänyt.

Olen kertonutkin täällä blogissa, että olen opiskellut. Itseasiassa aloitin 2014 opiskelemaan sitä YAMK -tutkintoa, joka oli eräänlainen kokeilu. Että osaankohan minä tai pystynköhän vielä aikuisella iällä opiskelemaan. Se sattui sopivaan saumaan, perheen pienin sai olla mahdollisimman pitkään kotona ja kun menin työelämään alkuun iltapainotteiseen tehtävään niin sain aika tehokkaasti yhdistettyä opiskelut, perheen ja työn. Opinnäytteemme ystäväni kanssa tuolta koulusta olikin erittäin ansiokas ja toi elämään vielä yhden artikkelin kirjoittamisen valmistumisen jälkeenkin sosiaalialan kirjaan.

Vähän isommat pyörät pyörähtivät käyntiin, kun ymmärsin sen, että minun on seurattava kutsumustani ja pitkäaikaista haavettani ja lähdettävä yliopistoon opiskelemaan maisterin tutkinto. Yllätyksekseni 2016 sainkin opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta.
Työpaikkakin vaihtui matkan varrella ja pääsin tekemään reilu vuosi sitten päivätyötä. 

Vuosi sitten tapahtui myös se, että tulin valituksi Lasten ja nuorten lautakuntaan jäseneksi ja varalle valtuustoon. Lisäksi myöhemmin sain myös muita luottamustehtäviä. Ihan huikea vuosi. Olen saanut tavata niin paljon uusia ihmisiä ja tehdä tärkeää työtä isojen asioiden äärellä. Olen niin paljon nauttinut tästä kaikesta!

Viime viikolla sain viimeisen kurssin viimeisen läsnäoloa vaativan päivän Itä-Suomen yliopistolla "pakettiin". Nyt on ihan kaikki maisterin tutkintoon vaaditut kurssit suoritettu, hyvin arvosanoin. Gradukin on hyvällä mallilla. 

Elämä tuntuu hyvältä. 
Siivet ovat kantaneet ja monellakin tapaa on sellainen tunne, että paikkani olen
löytänyt ja saanut haaveita päin mennä.

Tuleva kesä on omistettu perheelleni.
Ja nyt mennään perheen unelmia päin.
Tottahan vielä gradua kirjoitan ja teen, mutta pyrin olemaan taas 
enemmän kotoilun, perheen ja tärkeiden asioiden äärellä ja uskoisin,
että blogi on taas vireämpi kuin aikoihin. 

<3 p="">

Ps. Suosittelen ihan jokaiselle seuraamaan sydämensä ääntä ja toteuttamaan mahdottomiltakin tuntuvia unelmia. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!