Mansikkakakkua kesän pöydässä

 Mansikkakakku kuuluu ehdottomasti kesään. 

Minun mansikkakakkuni salaisuus on yksinkertaisuus. Mielestäni mansikkakakkuun pätee juurikin se viisaus "less is more"-mitä aika usein viljellään. Perinteinen sokerikakkupohja, kermavaahto ja mansikat. Siinä se on. Kostutus pelkällä vedellä ja koristeeksi korkeintaan pieni määrä suklaarouhetta.

 Meidän kesävieraat saivat kahvipöytään hyvin arkisen ja hillityn "kattauksen".

Melkein kuin pienet juhlat keskellä arkea. Ilman paineita, ilman mitään suurempia eleitä. Ihania kesän muistoja. 

Eikö komposti toimi?

Haluaisin liputtaa kompostoinnin puolesta siksi, että ihmiset uskaltaisivat hankkia oman, kunnollisen ja toimivan kompostorin kotipihalleen. Tuollainen ympärivuoden käytettävissä oleva kunnon kompostori maksaa kyllä itse itsensä pois ajan saatossa. 

Olen saanut kuulla erilaisia mielipiteitä kompostoinnista ja kompostoreista. Ja aika usein törmään siihen ajatukseen, että "ei se toimi" tai, että viimeistään talvella se on ihan umpijäässä. Kompostorin käyttö saattaa jopa ällöttää joitain ihmisiä, mikä on mielestäni aika ihmeellistä. 

Itsekin tunnustaudun jonkunasteiseksi "hienohelmaksi" ja todellakaan en halua mennä möyhimään löyhkäävää, mätäläjää tai kärpäsen toukkia kuhisevaa muoviastiaa. -Nyt kun olen saanut opetella kompostointia perin juurin ja lukenut käyttöohjeet kompostorille useampaankin kertaan, tiedän että silloin on jotain vialla, jos homma ei toimi.

Meidän kompostorissa ainoa "ongelma" on ollut, tai no kaksi ongelmaa ovat olleet sellaiset kun kerran kompostorissa oli muurahaisia. Muurahaiset ja kompostori sanoilla hain tietoa netistä, juurikin biolanin sivuilta ja minulle selvisi hetkessä, mistä on kyse. Muurahaisten paikka ei todellakaan ole siellä kompostorissa asumassa, joten pienin muutoksin sain ne sieltä luonnostaan katoamaan.

Toinen "ongelma" oli jossain vaiheessa kun kompostorista oli päässyt irtoamaan ja katoamaan yksi pieni venttiilin korkki (vai mikä se nyt olikaan). Siihenkin pulmaan löytyi helpotus Biolanin verkkokaupan kautta. 

Pari vinkkiä kuitenkin tuli mieleeni tässä, kun mietin yleisimpiä ongelmia kompostoinnissa. Mikäli kompostia käyttää todellakin oikein ja lisää sinne aina riittävän määrän kuiviketta, ja pari kolme kertaa kesässä muistaa "möyhennellä" kompostia, eikä siitä huolimatta toimi niin:

Vie potallinen pissaa kompostiin. Johan alkaa toimia. Ei mene kauaakaan kun pissassa ollut typpi alkaa kiihdyttää kompostin toimintaa. (Ok. En ole asiantuntija enkä kerro enempää, sillä en tiedä todellakaan miksi se toimii!).

Talvikompostointiin kannattaa hankkia tuo kuvassa oleva talvikuivike. Eikä se haittaa, vaikka käyttäisi tuota kuiviketta ympäri vuoden. Talvikuivike auttaa jäätymisongelman kanssa ja olen lukenut paljon hyviä kokemuksia siihen liittyen. Itsellä ei ole vielä talvikokemusta siitä, mutta ensitalvena sitä sitten tulee. 

Tuskin maltan täällä odottaa, että pääsen syksyllä levittelemään kompostia taas monivuotisten pensaiden juurille. Se on vaan niin hyvää tavaraa tuonne maanparannukseen.

Kesän hörsylät

 Kukkien kukinnot kestävät tänä vuonna selvästi pidempään, johtunee viileistä keleistä. Kurjenpolvet tosin ovat helppoja ja uskollisia kukkijoita muutenkin. Tässä verikurjenpolvi (lila) ja nepalinkurjenpolvi (vaaleanpunainen) sekä keijunkukka.

 Pionitkin jaksavat yllättävän pitkään kukkia. Ja pohjoispuolella taloa vasta nuput pullottavat tässä vaiheessa. Minulla on eri aikaan kukkivia lajikkeita valittuina, ja näin olen saanut pioniloistosta nauttia suht pitkään.

 Flammentaz -köynnösruusu kasvaa meillä kivikossa maata vasten. Se on istutettu vasta viime kesänä ja se on aivan täynnä ihania nuppusia. Tämä lienee yksi parhaiten talvia kestävistä ja kiitollisimmista köynnösruusuista täällä kylmässä pohjolassa. Väri on hyvin perinteinen syvän punainen.

Kameliajasmikkeessa on ennätysmäärä kukkia. En tosin muista vuotta (kolmas vuosi tällä kasvilla meillä!) jolloin se ei olisi kukkinut tosi runsaasti. 

Sitten vielä keijunkukan ja punaisen ruusun yhdistelmä, josta minun silmäni tykkää erityisesti tällä hetkellä. Punaiset lehdet ja punainen kukka sointuvat mielestäni kauniisti samaan kukkaryhmään.

Minulla on edelleen sellaiset viralliset kukkapenkit tekemättä täällä kodin pihassa ja niistä kovasti haaveilen. Meillä on ensikesänä tulossa juhlat tänne pihalle ja olisi kiva saada asioita valmiiksi niitäkin ajatellen, joten ehkäpä syksyllä yritän "pykästä" jonkunmoiset kukkapenkit vielä tänne meille.

Pienen pieni kasvimaani

 Tämän kevään projektina minulla oli minipienen laatikkokasvimaan perustaminen. Perustaminen oli aika helppoa ja vei vain muutaman päivän aikaa. Kasvilaatikot on perustettu niin, että ne ovat kosketuksessa maan kanssa, ja kasvien tarvitsema kosteus, kastemadot jne pystyvät vapaasti liikkumaan laatikon ja maan välillä.

 Laatikoiden ympärillä kuitenkin on "kangas" joka erottelee maan ja tuon kuorikkeen toisistaan, niin, ettei kuorike maadu suoraan multaa vasten ja toisaalta rikkakasvit eivät pääse tulemaan tuonne polkujen väliin sieltä mullan kautta.  Laatikoista minulla on parilta kesää pienesti kokemuksia ja tykkään siitä, että ne on aika "ahtaina", koska runsaus on mielestäni kaunista. Ja toisaalta hyvissä ajoin kun alkaa poimia satoa ja samalla harventelee esim. porkkanamaata, hyvin ne mahtuvat syksyn siellä kasvamaan.

 Keräsalaatit on aikamoisia, kauniita ruusumaisia keriä. Todella hyvin kasvaneita. Näitä kasvattelin Jiffyn turvenapeissa vähän esikasvatuksena sisällä loppukeväästä.

Myös kaalit voivat oikein hyvin. Nyt jouduin alhaalla näkyvän harson jättämään kokonaan pois niiden päältä, sillä nämä alkavat olla jo valtavan kokoisia!

Ihan minipienikin kasvimaa on tosi ihana. Lapset tykkää ja äiti saa vähän pistää peukaloita multaan välillä.

Pihassa jo kukkineet pionini, näitä rakastan

Maximum white 

 Bowl of beauty

Susie Q

                                                                   Do tell

Ja vielä kerron näistä Maximum whiteista, että näitä tuli kerralla 17 kappaletta! Ihan mahdottoman upeita. Muissa vain "muutamia" kukkia, tosin eivätpä olekaan kuin 1-3 vuotta vanhoja nämä meidän pionimme. 

Pionit on vaan niiin upeita. Vielä on myöhäisempiä lajikkeita tulossa kukkaan myöhemmin.

Minulla käy joka kesä näköjään sama homma, että rakastan pioneja silloin kun ne kukkii, ja sitten alkaakin hortensia-aika ja alan höpsähtämään niihin. =D Myös ruusut aiheuttavat kovasti sydämen tykytyksiä.

Arjen apulainen robottiruohonleikkuri!

 Siellä se menee! -Ajattelin siivouspäivänä ja katselin keittiön ikkunasta kun robottiruohonleikkuri raksutti menemään. Noin kuukausi on mennyt kunnes olen tajunnut ja sisäistänyt sen asian, että ei enää nurmikon ajelemista! -Ja jälkikin on oikein hyvä.

 Kaikki puskat ja kukkaset ovat saaneet olla rauhassa, jopa hedelmäpuut, joihin tuo robotti välillä törmää. Onneksi töyssyt ovat aika pieniä, ei haittaa kumpaakaan osapuolta.

Aika kiva. Kyllä vapautuu aikaa arjesta todella mukavasti. Voi vaikka nyppiä rikkaruohoja kukkapenkeistä senkin ajan.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Hyvää viimeisteltyä jälkeä

 Nurmikon leikkurilla, tavallisella eikä robotillakaan, ei pääse ihan joka paikkaan. Erilaisten pensaiden juurilta ja aitojen alta pitää viimeistellä leikkaus, vaikkapa tällaisen Boschin trimmerin avulla. Tämä trimmeri on akkukäyttöinen, kevyt ja helppo työväline ja mielestäni parhaimmillaan juurikin vaikkapa aidan alla.

 Leikkurissa on jämäkät käsikahvat, jotka tuovat sen käsittelyyn varmuutta. Ja tuossa vihreän kahvan alla on ladattava akku.

Tässä erään kukkaistutuksen reunaa, jossa kulkee aika lähellä tuon robottileikkurin, Indegon reunalanka. Siihen en ole tarvinnut käyttää trimmeriä, koska jälki on mielestäni ollut oikein hyvä näin.

Mielestäni Boschin robottileikkurin oiva työpari on tuollainen akkukäyttöinen, kevyehkörakenteinen trimmeri. Eikä "normaalia" ruohonleikkuria enää kaivata, mikäli käytössä on tämä parivaljakko.