Jumissa

Aiemmassa postauksessa kerroin, että olen sairastellut. Itseasiassa luulin jo, että nyt minä alan tästä toipua, niin iskikin takapakki. Ja toissayönä nosti uudelleen kuumeen. Nyt täällä ollaan kuulosteltu vieläkö keuhkokuumeeni jatkuu vai onko kyse jostain muusta.

 

Koen olevani jumissa ja saarrettuna täällä kotona. Ei oikein ole jaksuja eikä halujakaan lähteä kodin ulkopuolelle. Kaikki asiat seisoo ja odottaa sitä, että paranen. Koti on aivan järkyn kaaoksen alla..

 

Mutta onnekseni sain tehtävän. Esikoinen pyysti tänäkin vuonna minua leipomaan suklaakakun tyttökaverinsa synttäreille. Siitäkös minä innostuin. Innostuin niin, että leivoin kaksi kakkua, joista tämä pyöreä jäi kotiin. Sydämen muotoinen, vaaleanpunaisin koristuksin, lähti sinne synttärisankarin lahjaksi.

Jospa ensi viikolla tämä jumitus loppuu ja pääsen taas vauhtiin. Ensimmäiset siemenet pitäisi laittaa taimimultiin, kevättä sisustaa kotiin ja tutustua pihalla talven tekemiin mahdollisiin tuhoihin kasveissa. Lisäksi pitäisi käydä ostamassa varjostusverkkoa tuija-aidalle ja asennella se paikoilleen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Hiekan taikaa

 Meillä ollaan pakkaspäivinä oltu sisähommissa. Ja joulupukin tuoma taikahiekka on ollut kovassa käytössä! Kaiken muun piirtämisen, maalaamisen, leikkaamisen ja teippaamisen lisäksi tämä on oiva tapa saada taapero viihtymään.

Taikahiekan mukana tulee jotain muottejakin, meillä se kiehtoo ilman niitäkin ja melkein tuntuu, että se on mukavampaa kun voi puristella käsillä ja tehdä kakkaraisia omin kämmenin.

Pullapäivä

 Meillä on traditiona, että kerran viikossa leivotaan pullaa. Yleensä ihan peruspullaa, vieläpä mahdollisimman pienellä sokerimäärällä tehtynä.

Viime viikolla tehtiinkin korvapuusteja. Minähän olen blogissakin aina kauhistellut, kun  niistä ei tule ikinä nättejä ja tasaisen näköisiä vaan ne oudosti levähtävät uunissa. Tällä kertaa tuli jo melkein korvapuustin näköisiä.

Kuuma kaakao ja korvapuusti. Täydellinen välipala arkeen.

Orkideat lumoavat

Nyt kun joulukukat on poissa ja kaivoin esiin taas orkideani, niin huomasinkin siellä olevan uusia nuppuja ja kukkavanoja olevan tuloillaan

 Olen ennenkin kertonut orkideojeni hoidosta, joka on aina vähän retuperällä. Salaisuuteni piilee lannoitteessa ja kasvualustassa. Satunnainen "veden heitto" orkideoille on ollut sopivampi kastelutapa minun tapauksessani kuin se säännöllinen upottaminen, jota ennen harjoitin. Ennen uitin orkideat lasten vanhassa vannassa lauantaisin.

Nyt minulla on nuo orkidearuukut (kuvassa ikkunalla), joiden avulla "veden heitto"-taktiikka toimii. Pienen hanan avulla saa veden laskettua ruukuista pois eikä kaikkia kasveja tarvitse kantaa kylpyhuoneeseen kylpyihin.

 Esikoiseni tyttöystävä toi joulun jälkeen minulle orkidean, jonka lehdet ovat edelleen vähän kellertävän vihreät. Epäilen, että sitä on kaltoin kohdeltu kaupassa tai kuljetuksen aikana. Hyvin se on kuitenkin kukkansa pitänyt, toivottavasti on jatkossakin sitkeä. Yleensäottaen nämä orkideat ovat juurikin sitä olleet: Sitkeitä! Juuri kun luulet menettäneesi toivosi kasvin suhteen ja pistät sen syrjään, pian huomaat: Uusi kukkavana on nousemassa.

Orkideat lumovat kauneudellaan ja jollain erityisellä mystisyydellä.

Ethän vaan heitä kukkimatonta orkideaa pois?

 

Kalevalakorun korviksista pohdintaa

Joulupukin tuoma lahjakortti polttelee käsilaukussa vielä. Olen täällä kotona toipilaana miettinyt, mitä haluaisin lahjakortillani ostaa ja muutama vaihtoehto on noussut esille. Kalevalakorun Maman Aurore -korvakorut ovat mielenkiintoiset ja kauniit. Tämän korusarjan ongelmana lienee se, etten oikein tykännyt muista sen osista: Tosin mielestäni nämä ovat yhdisteltävissä moneen muuhun entiseen mitä minulla on jo.

Ei ehkä niin tyypillistä minulle, mutta näissä punaisissa "Tunturimarja" korvakoruissa oli myös jotain sellaista, mikä miellyttää. Tähän olisi helppo ostaa samaa sarjaa muutkin osat.

Sydämen ilo -sarjan kultaiset pienet korvanapit olisivat minulle sellainen varma valinta. Näissä yhdistyy monta seikkaa, jotka ovat juuri minua. Ovat sopivan pienet, huomaamattomat ja yksinkertaiset. Ja kultaiset. Itseasiassa sydän näissä koruissa on melkein kuin suoraan piilossa olevasta, pienestä tatuoinnistani..

 

Lähiaikoina teen varmasti valintani ja käytän tuon lahjakortin pois.

Samistelujuttuja

 Vihdoinkin sain tilatuksi itselleni ja pienimmälle pojalleni samisteluhousut. Nämä Papun "polvipaikka"-housut ovat olleet hankintalistalla jo pitkäään.

Nyt on sitten kiva pukeutua pienen miehen kanssa vaikkapa kerhoon samistelujutuin ja jäädä seuraamaan "huomataanko meidät". 

Mukavaa viikonloppua teille!

Pinkki piristys pakkaseen!

 Kaipaan niin kovasti jo kesää.. tai oikeastaan kevättä. Mielestäni kevät on aina yhtä maaginen ja energiaa tuottava vuodenaika.

 Otin kuvagalleriastani muutamia kauniita kukkakuvia tuomaan toivoa tulevasta, lämpimämmästä vuodenajasta..

 Tänä vuonna pelargonien talvettamisen kanssa kävi heikosti, oli tarkoitus viedä ne maalle kellarisäilytykseen, vaan ei sopivaa ajankohtaa koskaan löytynytkään ja ne ehtivät jo paleltua!On kasvatettava uudet..

 Tunnistattekos nämä? Hyasintteja, kevään ensimmäisiä kukkijoita meidän pihalla..

 Ja lollypop liljoja kesä-heinäkuulta. Toivotaan, että pitkästä aikaa saataisiin "normaali" kesä, eikä kylmää tai superkuumaa..

 Kasveillekin olisi kivempi sellainen tasapainoisempi kesäsää. Pääasia kuitenkin, että ei ole lunta ja pakkasta!

 Pioneja rakastan. Ne kukkivatkin pihassamme aina keväästä pitkälle syyskesään.

 Ruusut on tietysti toinen ihastus. Harmi vaan kun nykyruusut eivät juuri tuoksu.

Viimekesän kokeilu, sormustinkukka. Saa nähdä miten kovin leviää. Saattaa kuulemma ilmestyä seuraavina kesinä "ihan mistä tahansa". =D

Kevättä odotellessa..