Emme ole yksin.

Tuossa pähkäilin, että mitenkä minä tänne sen kirjoittaisin. Että se jäisi tänne muistiin ja luettavaksi myöhemminkin. Kirjoitan sen sitten niinkuin ajattelen, koska en muuta keksi. Elikäs ystäväni on perheineen rakentamassa myös. Se merkitsee minulle paljon. Minä saan soittaa miltei joka päivä ja hömpötellä rakennusasioita hänen kanssaan, saan kuulla hänen ajatuksiaan aiheeseen liittyen ja hän minun. Ihanaa jakamista. Voiko ollakaan parempaa tilannetta? Vielä kun tämä ystävyyssuhde on niin puhdas, ettei tähän liity typerää kateellisuutta puoleen tai toiseen tai muita outoja kuvoita, mitä valitettavasti viimeaikoina olen saanut tuntea. Kiitos ystäväni kun olet olemassa. Ja Luojalle kiitos, että saamme jakaa samansuuntaisen elämänkäänteen miltei samaan aikaan. =) Vielä kun ennätettäisiin tapaamaan vähän useammin..