Haahuilua ja möyhintää

Kaiken tämän hulabaloon, sairastelun, töissäkäymisen (ne muutamat päivät mitä välillä ennättää saikkupäivien seasta), arjen pyörittämisen ja elämisen keskellä joskus pysähdyn. Ja haahuilen. Ajatukset juoksevat niin lujaa, etten meinaa itsekään pysyä aina perässä.. Tuolla talolla olen haahuillut niin, että katselen ikkunasta ulos, tutustun samalla uuteen maisemaan, mitä siellä näkyykään ja ajatukset juoksevat ties minne saakka.. On ihanan rauhallisen, tasapainoisen onnellinen olotila ja unohtuu hetkeksi se kiire ja tekemättömät työt. En vielä uskalla edes suunnitella, mitä sitten kun / jos  joskus tämä projekti alkaa olla valmis pihoineen kaikkineen, että entä sitten.. Mikä on se seuraava "projekti" vai onko sitä. Ei ei vielä, ei pitkään aikaan. Nyt tehdään tämä ensin ja katsotaan sitten, mitä elämä tuo tullessaan. (Opiskelut, työhommat, harrastukset jne mielessä siis)

Ihan parasta tänään talolla oli se hetki, kun mies kaappasi minut muovikasan sekaan ja möyhittiin ja pyörittiin siellä kaiken roskan joukossa ja nauroin vedet silmissä. Voiko paremmin asiat ollakaan? =)

Kiitos Luojalle, kun annoit minulle tämän mahdollisuuden.