Aika hauska on ollut seurata, nyt kun viiimein tontilla on jotain näkyvämpääkin katseltavaa kuin vain ne harkot tai perustukset, niin noiden lasten reaktioita asioihin. Meillä on ollut tapana ennen tarhaan menoa käydä "tontilla" ja sitten sieltä tultua ajaa kotiin "tontin" kautta.
Tänään olin vähän kiireinen ja yritin pujahtaa suorilla kotiin.. En onnistunut; KAKSI tenavaa alkoi ITKEÄ autossa koska eivät päässeet tontille katsomaan taloa. Noh, ei auttanut muuta kuin sieltä kautta sitten ajaa päräyttää. =)
Vanhin lapsista on vähiten hehkuttanut asiaa, häntä mietityttää kodin sijainti sitten, reilu kilometri kauempana nykyisestä ja nykyisistä kavereista kun sitten asutaan.. Noh, toivotaan että huoli on turha, uskoisin niin! Koulu ei vaihtu, tuskinpa kaveritkaan. Vanhin on siis jo 9 vuotias.
Saas nähä missä vaiheessa iskee jarru päälle ja lapsia ei saa kirveelläkään enää tontille. Nyt alussa kun jaksetaan vielä kotona piirrellä talon kuvia ja suunnitella omia huoneita. Ja kuinka kauan nämä neljä "naulapoikaa" ja "lumiapumiestä" jaksaa siellä mukana pörrätä.. =) Villi veikkaus; Kesään mennessä kyllästyttää jo.
Kyllä siinä ikävä kyllä niin käy, että rakentaminen menettää uutuuden viehätyksensä melko nopeasti, etenkin lasten mielestä.. Meillä lapset on jo niin isoja, (11- ja 15-v.) että ymmärtävät tämän hitaan puurtamisen päälle, mutta kyllähän se varmaan tympäsee kun isi ja äiti on KOKO aika TONTILLA! Ja yritäpäs pyytää lapsia sinne apuun lautapojaksi tms, ei käy. Aina on parempaa tekemistä ;)
VastaaPoista=)
VastaaPoista