Elämän käännekohtia ja pohdintoja

Joskus on niitä ovia suljettava, avatakseen uusia. Olen kertonut blogin seuraajille, kun pitkäaikainen melkein 11 vuoden työsuhteeni tässä talvella päättyi, tarkalleen ottaen tammikuun loppupuolella oli irtisanomispäivä koko työporukalla tuotannollisista- ja taloudellisista syistä. Tuon pitkäaikaisen työsuhteen loppumisen myötä minulle on avautunut mahdollisuus miettiä mitä haluan isona tehdä. Ensinäänkin olen ajatelmissani tullut siihen tulokseen, että eikai sitä aivan täysin voi koskaan tietää. Ja mihin tämä elämä nyt viekään.

Ollaan kuitenkin tämän kevään aikana kuljettu siihen pisteeseen, että olen laittanut hakemuksia opiskeluihin ja jopa muutamaan työpaikkaankin olen avoimen työhakemuksen laittanut. Työkuvioista en uskalla enempää täällä julkisesti huudella. Opiskeluhaaveista voin kertoa, koska niiden suhteen ei ole mitään asioita joita en voisi julkisesti puhella ;)

En ollut koskaan aiemmin käynyt Te-toimistossa ja olen saanut koko elämäni olla onnellisessa asemassa: Olenhan ollut erilaisissa työpaikoissa jo yläasteikäisestä alkaen. Eka työpaikka oli mansikkamaalla, pari kesää siellä oltiinkin mansikan poimijoina kavereiden ja silloisen poikaystävän kanssa. Mansikan poiminnan jälkeen lukiossa pääsin leipomo/kahvilatyöhön, jossa olinkin koko lukio ajan, kesäisin ja opiskelujen ohessa. Lukion jälkeen ammattikorkeakoulussa opiskellessani sain tehdä keikkatöitä ja kesätöitä kavereiden hoitokodissa ohjaajana ja 1,5v ajan opiskeluaikoina olin myös CM:ssä myyjän tehtävissä. Opintojen päätyttyä meninkin ensin sairaalalle töihin ja melko pian minut pyydettiin tuohon pitkään jatkuneeseen työsuhteeseen. Tuon työn ohessa olen tehnyt myös keikkatöitä sairaalaan. Olen siis hyvin työteliäs saanut aina olla. Minulla on aina ollut yksi tai kaksi työpaikkaa yhtäaikaa.Tuntuukn todella oudolle olla ilman mitään työhön liittyvää velvoitetta.
Te-toimistossa käytiin läpi ajatuksiani ammatinvalintapsykologin kanssa, sainpa jopa kotitehtäviä mietittäväkseni millaisen työn haluaisin ja mitä en missään nimessä.. Ihan hienoa, sillä tällaisia asioita ei välttämättä noin syvällisesti muuten tulisi käytyä läpi.

Tuntien mietintöjen ja ammatinvalintapsykologin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen tulimme lopputulokseen, että minun täytyy hakea opiskelemaan. Ja mikä parasta: Nyt keväällähän juuri on se aika kun kouluihin haetaan.

Hain tammikuussa TAOKK:iin ja JAMOKK:iin opekorkeakouluihin ja niistä on tulokset piakkoin tulossakin (14.4). Epäilenpä, että en tule valituksi, mutta en ihan täysin pyyhettä kehään halua heittää ennen kun nään. Toisaalta hienoa, että olen saanut tuon hakuprosessin suoritettua. kokemus sekin.

Nyt maaliskuussa oli kevään yhteishaku ja haku yliopistohin. Minulta lähti hakemukset Jyväskylän yliopistoon ykkösenä, kakkosena Joensuuhun ja Kuopioon. Jyväskylään ja Joensuuhun hain psykologiaa opiskelemaan ja Kuopioon terveystieteelliseen tiedekuntaan hoitotieteitä opiskelemaan.  Tarkoituksella hain vähän erilaisiin paikkoihin, psykologian opiskelijaksi on vaan niin hitsin vaikea päästä, että epäilen etten tule pääsemään ainakaan tänä vuonna. Jyväskylän pääsykoekirjana on tilastomatematiikka ja jos totta puhutaan, nään melkein painajaisia noista matikan kaavoista ja epäilen, että haaveet ja ideat Jyväskylään muuttamisesta voimme haudata ensialkuun. Pääsykokeita odottelen nyt toukokuussa ja ainakin kolmeen pääsykokeeseen meinasin osallistua noista yliopiston pääsykokeista. Lukemista siis riittää. ;) Jos ei muuta niin saanpahan pääsykokeista kokemuksen.

Ammattikorkeakouluissa on myös mahdollista opiskella tämän sairaanhoitaja AMK tutkinnon jatkeeksi YLEMPI AMK-tutkinto, johon olen terveydenedistämisen "linjalle" laittanut hakemuksen. Laitoinpa myös kokeeksi ihan uusiin tutkintoihinkin hakemuksen, tosin epäilen että vaikka opiskelupaikan saisin en lähtisi niihin kuitenkaan.

Tänään alkoi erillishaku ja haku maisteriopintoihin, joihin olen myös hakukelpoinen ja nyt kun kerran tulta päin mennään, niin olenpa hakemassa tuossakin haussa. Eikö se niin ole, että pitää laittaa täkyjä mahdollisimman monta, että edes jostain tärppäisi.. ;)

Se onkin sitten tämä asia kovasti pinnalla meillä tänä keväänä. Ja aikaahan se ottaa ja resursseja koko perheeltä. UNELMIA kohti ollaan menossa ja kun unelmatyöpaikkaani mietin, on sen eteen tehtävä työtä. Niin harvassa on juuri sellaiset sairaanhoitajan työpaikat jossa kokisin unelmani toteutuvan, joten mikäli opinnoista on hyötyä hakemisprosessissa niin se on vaan tehtävä.

Mikäli en tule valituksi minnekään opiskelupaikkaan, onneksi minulla ei ole mitään hätää. Tuleehan noita hakuja, syksyllä ja taas seuraavana keväänä. Minulla on mahdollista suoritella yliopiston kursseja kotoa käsin avoimen kautta ja se taas helpottaa seuraavaa hakuprosessia..

Tässäpä tätä. Läheisetkään eivät kaikki ole aiemmin kaikkea tiennyt, enkä ole ihan kaikesta huudellut, mutta nytten olen sitten huudellut ja ihmiset asianlaidan tietää.

Ps. Unelmatyöpaikan löytyessä olen valmis miettimään opiskeluhaaveita uudemman kerran ;) Tai jopa opiskelemaan työn ohella.