sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Haukkaanko liian suuren palan?

Olen kertonut teille opiskeluistani, jotka aloitin 2014 vuoden syksyllä. Opinnot ovat olleet mukava lisä elämään ja tuonut vastapainoa lapsiperheen ja kotiäidin arjelle. Viime vuonna aloitin kuitenkin vielä toiset opinnot siihen "kylkeen" ja aloin pyrkiä kohti suuria unelmiani. Täytyy myöntää, että syksy-talvi oli todellakin työlästä aikaa ja on vienyt voimia aika paljon. Joulukuussa on ollut takki aika tyhjänä ja noin viikon verran ehdin pitää "joululomaa", joskin senkin aikana olen kirjastojuttuja hoidellut ja tutustunut jo tuleviin kursseihin UEF:n moodlen kautta.

Tässä vuoden vaihteessa ihmisillä tuntuu olevan eräänlainen tilinteonpaikka ja ehkä se vähän itsellänikin sellainen on. Ja toisaalta katsaus sinne tulevan vuodenkin suunnitelmiin.

Tuleva kesä näyttäisi meillä olevan yhtä juhlaa, aloitan kesän alussa omilla valmistujaisillani, jotka ei ehkä kaikkien mielestä ole edes hyvä syy juhlaan, itselleni maisteritasoisen koulun päättyminen on ehdottomasti juhlan paikka! Aikoinaan kun valmistuin ammattikorkeakoulusta, ei minulla ollut minkäälaisia juhlavia tilaisuuksia tai mitään, nyt aion ottaa sen vahingon takaisin. Kesäkuussa meillä vietetään myös rippijuhlia ja suurta juhlantuntua siihen tuo esikoispojan ja hänen tyttöystävänsä yhteiset rippikoulusuunnitelmat. Aika suloista ja täynnä rakkautta nuoret ihmiset! Heinäkuussa mieheni täyttää pyöreitä, tuleva ekaluokkalainen 7v ja onhan meillä 10v juhlatkin vielä heinäkuun viimeisenä päivänä. Perheessämme on heinä-elokuu aina sitä yhtä juhlaa, sillä 5/7 on syntynyt silloin.

Mutta palataanpa vielä viimevuoteen;

Minulla on ollut ilo huomata, että meidän perheellä on jonkinlainen tukiverkostokin täällä. Aiemmin olen sen poissaoloa "kauhistellut" ja surrutkin todella paljon, nyt viimeisen vuoden aikana on tosi upeasti harrastuskuskailuja saatu vuoroteltua ja jopa avuliaat ovat tarjoutuneet täysin kuskaamaan poikia liikuntaharrastuksiinsa. 5 lapsen kanssa noita kyydityksiä kun riittää, kaikilla heillä on omat harrastuksensa ja jopa treenikertoja useita/viikko. Lisäksi olen saanut tuntea ympärilläni ystävyyttä ja välittämistä ja olen todella kiitollinen näistä kaikista edellämainitsemistani asioista. Niiden avulla minulla on ollut jaksuja opiskella ja pyörittää tätä elämää kotona.

Kiitos ihmisille, jotka olette olleet arkeamme tukemassa tavalla tai toisella!

Tämä alkanut vuosi on täynnä toiveita ja odotuksia. Toivoisin, että saisimme voimia tulevaan vuoteen koko perheelle! Ja odotukset alkavat olla sellaiset, että minunkin pitäisi miettiä töihin lähtemistä tulevan vuoden aikana. Mitä ilmeisemmin päivähoito alkaa pienimmäisellä jossain vaiheessa ja koko elämä tulee muuttumaan. (Tai no, aikahan sen vasta näyttää?!)

Oman uran ja siihen liittyvän opiskelun toivon sujuvan hyvin tämänkin vuoden aikana. Itä-Suomen yliopisto lienee tulevankin vuoden/vuosien kumppanini, nyt alkuvuodesta aloittelen sivuaineopintoni siellä. Jännittävää, toivon etten ole haukkaamassa liian suurta palaa kerralla.

Onnea vielä kaikille vuodelle 2016! Olkoon vuotenne täynnä rakkautta ja onnistumisia....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!