Helmikuun lopulla rakkaani pyyhki keittiön kaappien ovet, olen itse sen verran paksu, kömpelö ja norsu, ettei uskalla jakkaroille enää nousta. Kerroinkohan viime vuoden loppupuolella jo, kun putosin vatsalleni tuolin päältä? Oli melkoinen verenpurkauma mahassa, ihan kuin sormi tojottaisi sieltä koko ajan. Onneksi ei sen vakavempaa.. Nyt on ihana katsella auringon valossa loistavia, korkeakiiltoisia kaapinovia! Mieskin muuten kehui, miten on helpot pyyhkiä, olen ihan samaa mieltä! -Edellisen kodin koukeroiset kaapinovet pyyhkimisineen on vielä muistissa..
Ilmoitimme koiran turilaamme koiranäyttelyyn, ekaa kertaa oikeaan näyttelyyn. Sinne pitäisi valmistautua tämä kuukausi. Mätsäreissä (kaksi kappaletta) käytävä ja takkuturkkia hoidettava.
Lapset on nyt taas kotihoidossa ja nauttivat siitä! Tosin kuvassa oleva pienimmäinen kaipaa tarhakavereitaan tosi kovasti, onneksi kaikki voi tulla meille kyläilemään ja aiotaankin maaliskuussa pitää juhlat, joihin heitä kutsutaankin!
Sain tänään ensimmäisen negatiivisen kommentin tänne blogiin, jätin vielä hautumaan viitsinkö moista edes julkaista. Ehkäpä totean vain, että ymmärrän kyllä jos jollain on oman elämän ongelmia ja murheita, huonoja hetkiä tai mitä vain. Tai jos joku vaan on niin läpensä kateellinen, että moista täytyy toiselle kirjoittaa. Kestän sen, antaa tulla vaan. =) Suhtautumiseni moiseen on omaa luokkaa ja en osaa edes loukkaantua. Niin henkilökohtaisiin asioihin en tätä blogia vie, että kukaan voisi satuttaa millään tapaa tätä kautta! Toivotan Sinulle, joka viestin kirjoitit hyvää viikonlopunjatkoa erityisesti ja toivon, että elämäsi menee parempaan suuntaan, oli kyse mistä tahansa.
Nyt kirmataan saunaan pienten herrojen kanssa ja nautitaan lauantai-illan karkkipäivästä!
Ps. Tämän kuukauden yksi "tavoite" on ostaa viimein se uusi auto meille! Sopivaa käytettyä ollaan haettu jo kuukausia, todella vaikea löytää. Vinkkejä saa edelleen lähettää. Joka tapauksessa Transporteriin ollaan päädytty ja vähintään 9 paikkaiseen.
Yhden ja omasta mielestäin vain yhden negatiivissävytteisen kommentin (vai kuvittelenko vain omiani?) olen saanut minäkin omaan blogiini, ja kyllä mä sen annoin mennä ihan sellaisenaan ja sensuroimatta näkyville, eli tästä linkistä löytyy tänäkin päivänä:
VastaaPoistahttp://taloprojekti-talo-rautio.blogspot.fi/2012/05/vaaranpaikat-as-oy-muotoisen.html
Minusta negatiivisten kommenttien määrä on hyvin pieni, kun ottaa huomioon että lukukertoja on omassa blogissani yli 60 tuhatta ja blogi on ollut näkyvillä vuodesta 2011.
Myös oma työni on sen luontoista, että negatiivista palautetta (joko aiheellista tai aiheetonta) tulee ihan tasan tarkkaan joka päivä, jolloin siihen jossain vaiheessa turtuu niin, ettei aiheeton palaute - vaikka se olisi monesti aika taitavastikin muotoiltu - niin ei sellainen enää tunnu miltään.
Juu, näitähän tulee:
VastaaPoistahttp://lehmihaka.blogspot.fi/2010/11/piirustukset.html#comment-form
Ei kannata lannistua.
Meitä on täällä linjoilla kaikenlaisia surffailijoita :) Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan.
Ja onnea autonmetsästykseen!
Voi ei, kylläpä oli tekstiä teille tullut. Huhhahheijaa..! Kyllä kritiikkiä saa ja voi antaa, mutta että millä tavalla, niin on asia erikseen. Kyllä saa asioista olla eri mieltä ja mieltä ylipäätään, mutta että ihan tavatonta tuollainen. =( Anonyyminä kirjoittelu on se, minkä taakse mennään.
VastaaPoistaOma saamani negatiivinen viesti ei ollut läheskään tosiaan noin paha juttu enkä kokenut henkilökohtaisesti koska siinä mikään seikka ei "kolahtanut" kohdalleen. Siitä myös päättelin, ettei ainakaan kukaan tuttu sitä ollut kirjoittanut. =)