Joskus blogit käyvät pintaa syvemmällä. Ja yleensä taas eivät. ;) Mutta positiivisia asioita on aina ilo kertoa ja jakaa. Tiedän, että useita meille läheisiä ja tärkeitäkin ihmisiä seurailee blogia silmä tarkkana, niin onhan tämä ihan hauska väylä kertoa mitä meille kuuluu.
Nyt on syksyn vanhempainillat koululaisten kouluilla käyty. Meillä on siis ekaluokkalainen ja kutosluokkalainen. Viiden lapsen äitinä ja 12 vuoden "kokemuksella" voin kertoa ensinäänkin, että mielestäni lasten kanssa saakin tehdä aikalailla töitä siinä vaiheessa kun koulutielle lähdetään. Ainakin esikoiseni kanssa ensimmäiset kolmisen vuotta meni aktiivisesti koulutyötä ohjatessa ja on ollut todella tärkeää esim päivittäin käydä läpi läksyt ja opitut asiat. Yllätyin jo eka-toka luokalla siitä, miten suuri merkitys kodilla on koulunkäynnissä ja sillä, että asiat tulee huolella läpi käydyksi. Niin paljon kun se on ottanutkin aikaa ja vaatinut meiltä aikuisilta, niin on se mielestäni kannattanut.
Tämän illan vanhempainillan jälkeen pystyin taas hengittämään vapautuneesti ja hymyilemään, nauttimaan siitä, että perheen ekaluokkalainen on löytänyt selvästi paikkansa kouluyhteisöstä. Ja se into, mitä hän kouluun liittyen puhkuu, on huippua!
Vanhemman pojan koululla oli jo jokunen aika sitten vanhempainilta ja saamani palaute hänestä oli edelleenkin erittäin positiivista. Periaatteeni, jolla olen häntä pyrkinyt kasvattamaan on ollut se, että pöllöile kotona, tee mitä haluat ja taistele meidän kanssa, mutta koulussa/kavereilla/harrastuksissa muista tulla kaikken kanssa toimeen ja ota kaikki huomioon. Ja olen huomannut, että hänen kohdallaan tämä on todellakin tuottanut toivotunlaisen tuloksen. Murkkuikä pukkaa päälle, mutta pojasta on toistaiseksi tullut kavereiden vanhemmilta, harrastuksista ja koulusta suoraa ja hyvää palautetta. Pojalla itsellään on tavoitteena nostaa kouluarvosanoja, päästäkseen matematiikka ja luonnontiedepainotteiselle luokalle yläasteelle. Minusta se on oikein hyvä tavoite.
Perheessämme aina syksyllä jäsentyy arkipäivien illat harrastusmenojen mukaan hyvin pitkälti. Tänäkin syksynä näin. Meillä pojat harrastavat 2 lapsista kokkaus- ja askartelukerhoa, elektroniikkakerhoa, 2 lapsista partiota, 2 lapsista käy kerhoissa (srk ja kaupungin), 2 lapsista on mukana jo ties monettako vuotta gospeltanssissa lauantaisin, lisäksi perjantai-iltaisin esikoiseni käy seurakunnan nuorten illoissa ja koko perheellä käymme tiistaisin kirjastoautolla hakemassa uudet kirjat kaikille perheen jäsenille. Mies yritti lauantaina aloitella sählyharrastusta, mutta selkävian takia se taitaa nyt jäädä pois. =/
Minusta on kiva, että kaikilla on mukavaa puuhaa ja he saavat uusia kavereita ja omaa touhua noissa harrastuksissaan. Liikunnalliset harrasteet on vielä asia erikseen, ja yhdellä lapsista on vähän vielä hakusessa se mitä meinaa jatkossa touhuta. Äitinä voin kertoa, että meinaa olla välillä kalenteri aika täyteen buukattuna.
Kuvassa muuten on mehikasvi joita voidaan kutsua myös hupaisasti chicken and chickseiksi. Ihania pikkumehikasveja nuo ovat pitkin kesää tehneet lisää ja lisää. Olkoon tämä sitten vaikkapa loppukaneettina tässä, kanaemo kuittaa.
Ps. Esikoinen lähtee etelän lämpöön ja me muu perhe suunnataan tällä viikolla pohjoiseen. Tulevalla viikolla aion toteuttaa eräänlaisen mielenkiintoisen testauksen tähän blogiin liittyen, kerronpa siitä sitten myöhemmin lisää.
Kuulostaa kivalta ja täydeltä teidän arki :) Ihanaa lomaa sinne etelän lämpöön kuin pohjoiseenkin!
VastaaPoista