keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Joskus meinaa iskeä epätoivo..

Oman pihan rakentaminen on tunneasia, siihen liittyy niin paljon kaikenlaista,
erilaisia valintoja, omien mieltymysten ja kokemusten kautta tulevia

Olen ainakin itse pyrkinyt tekemään pihasta oman näköistä ja kasvivalinnat olen pyrkinyt tekemään sydämellä. Ja tietysti huomioiden niiden kasvuvaatimukset esim. valoon liittyen.
Olen tässä muutaman vuoden sisällä löytänyt omat suosikkini ja voisin mainita, että pionit, liljat, ruusut ja erilaiset hyötykasvit kuten omenapuut, luumupuut, marjapensaat.. Ne ovat ihan minun juttuni.
Sitten välillä tulee näitä "villikortti" tyyppisiä juttuja, kuten tämä Digitalis eli sormustinkukka. Villiksi tämän tekee se, ettei tästä voi ikinä sanoa mistä se seuraavana vuonna nousee ylös, jos nousee.
Värimaailma meidän pihassamme on hyvin vaaleanpunaiseen menevä. Sallittuja värejä ovat myös valkoinen ja persikan sävyt.
Mielestäni tietynlainen harmonia pihalla on ihanaa, ei hurjaa värien sekameteliä, vaan  hallittua ilottelua eri sävyin hennosta roosasta anilliinin pinkkiin ja kaikkea siltä väliltä
 Yhdet liljat pääsivät tosin viime kesänä yllättämään. Näiden piti olla ihan valkoisia, suuria liljoja vaan kuinkas kävikään: Sain keltaisia. Vaalean keltaisia. Ja todella valtavan kokoisia ja paljon. Jo ekana vuonna. Näiden liljojen kohtalo on vielä vähän auki: Kaivanko ne ylös vai annanko jatkaa kasvuaan meidän pihalla..
Kaikenlaista keskeneräisyyttä vielä on. Tässäkin kukka-altaiden sähköjohdotukset ovat pitkin "pihoja", noihinhan tulee sähköpistokkeet, jotta saan esim. valaistua kartiovalkokuuset myöhemmin sähkövaloin.
Keskeneräisyyttä on meillä ihan joka nurkalla vielä ja paljon.. Ja se jos mikä meinaa aina tuoda epätoivon hikikarpalot otsalle.
..ja varsinkin nyt, talven jälkeen kun mikään ei vielä näytä miltään vaan on aika karua, niin tuntuu että huhheijakkaa.. Tuleeko tästä pihasta ikinä yhtään mitään.
Joten nyt juuri tuntui, että on oikea paikka muistella kasveja näin viimevuotisin kuvin. Jospa ne sieltä heräilisivät ja toisivat iloa elämään. Oli piha kesken enemmän tai vähemmän.

2 kommenttia:

  1. Kyllä se vielä kukoistaa! Minulla taasen pitää värien räiskyä! Ihailen suuresti Claude Monet'n puutarhaa, jossa värit iloittelevat. Jonain päivänä toivon sinne pääseväni vierailulle. Mukavaa vappua!

    VastaaPoista
  2. =D Toivotaan niin. Ihanaa on sekin, että pihoja ja puutarhoja on joka lähtöön ja erilaisia makuja. Minä nautin kyllä ihan kaikenlaisista pihoista ja mielellään käy katselemassa niitä.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!