maanantai 11. heinäkuuta 2011

Mitta täynnä.

Onneksi on blogi, jonne voi lasten päiväuniaikaan avautua.

Mietin tuossa omassa mielessäni, mihin asioihin alkaa olla mitta aika täynnä..

-Mitta on täynnä katteettomia kaverilupauksia saapua auttamaan rakennusasioissa, mutta koskaan ei ilmaannuta paikalle (kyllä kaikilla on omat elämänsä ja asiansa ja se on ymmärrettävää, silti en halua niitä lupauksia jos ei niitä pidetä.). Poikkeustapauksiakin on ollut. Ja ne jotka ovat olleet poikkeustapauksia, ovat olleet juuri niitä joiden syystä tai toisesta olettaisi ihan vihonviimeisenä pääsevän auttelemaan. Olen kiitollinen heille avuista ja toivon voivani itse auttaa jossain asioissa heidän elämässään.

-Mitta on täynnä reklamaatioasioita. Varsinkin keittiöasiassa. Ja Kannutalon kanssa. Toivottavasti ei tule enää paljon näitä. Minulla alkaa olla mitta niin täynnä (en siis ole kaikkea tänne vielä edes kirjoitellut), että alkaa pursuta jo kupin reunojen ylikin..

-Mitta on täynnä kyselyjä milloin muutatte. No, me muutetaan heti kun se on mahdollista. Tai ainakin seuraavana päivänä sen jälkeen. Tai ehkä ennen joulua? Onko sillä nyt väliä milloin muutetaan, taitaa tosiasia olla se, että muutetaan ennemmin tai myöhemmin.

-Mitta on täynnä erilaisia valintoja, vertailuja, kilpailuttamista

-Mitta on täynnä sähkömiehestä

-Mitta on täynnä siitä, että minulta vielä kaiken tämän muun katastrofin keskellä kysytään; Miksi lapsenne eivät saa aamupuuroa (vaan leipää/muroja/rinkeleitä/nakkeja ihan mitä tahansa muuta paitsi puuroa aamuisin). Lapset kuitenkin saavat iltaisin melko usein normaalisti puuronsa ja vähintään kaksi, toisinaan kolmekin lämmintä ateriaa. Sekä välipalat. En todellakaan siedä huokauksia tähän asiaan liittyen. Ja otan vittuiluna sen, että seuraavana aamuna meillä on puuro keitettynä ja asialle huokaillaan. Lapsemme ovat ruoassa pysyneet, normaalipainoisia ja heidät pyritään huomioimaan prosessin aikanakin. Kiitos vaan kysymästä. Kaikki vaan eivät halua sitä puuroa joka aamu lapsilleen keitellä. 

-Mitta on täynnä ihmisten tilityksiä heidän oman elämäntilanteensa vaikeudesta juuri kesälomalla. Kyllä, minä kuuntelen mielellään muidenkin murheita, mutta joskus on tilanteita kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Aina ei jaksaisi olla kiltti ja hymyillä. Siihenkin tulee mitta täyteen.

-Mitta on täynnä erilaisia asioita, jotka ovat edelleen hoitamatta.

Suosittelen pysymään kaukana. Jos meinaa pysyä vielä väleissä, jos ei ole muuta asiaa kun tulla vittuilemaan tai ilmoittamaan selvitysten kanssa miksi ei voi tulla auttamaan.

Kiitos.

(Toivottavasti tämän viikon jälkeen alkaa taas olla jaksuja olla kiltti ihan kaikille.)

11 kommenttia:

  1. Kaurapuurosta: oliko ees anoppi?

    VastaaPoista
  2. Kyllä sitä välillä saa olla juuri niin ärsyyntynyt kuin haluaa, olen samaa mieltä! Ja teillä on vielä niin hektiset ajat raksalla käynnissä + ystävän menetys, joten ymmärrän hyvin, että mitta on täynnä. Tsemppiä kuitenkin loppumetreille ja osanottoni!

    VastaaPoista
  3. Voimia loppumetreille! Hienosti sä oot mun mielestä jaksanut ja näin blogin kautta nään vain pintasilauksen sun tämänhetkisestä arjesta! Puurokommentit kuulostaa just sellaisilta, että ne alkaa nyppiä erityisesti nyt, kun on paljon muutakin mikä tökkii ja varmasti väsy raksaamisen kanssa. Etköhän sä äitinä tiedä, mikä sun lapsille on parasta :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on luovuttu aamupuurosta vuosia sitten, kun lapset (5 ja 8 v) ei siitä tykkää. Uskoisin, että muunkinlainen aamiainen voi olla raviseva ellei ravitsevampi...

    Samaa olen minä pohtinut, että todella yksin sitä nykyajan perheet ovat, tässä raksaamisessakin. Meille ei olla tarjottu apua oikeastaan lainkaan, paitsi toisen meistä vanhempi. Sisarukset, ystävät, sukulaiset - eivät ole apua tarjonneet. Minusta tämä on tuntunut pahalta siksi, että me olemme aina tarjonneet muille apua ja olleet auttamassa. Ymmärrän kyllä nykyisen elämänmenon kiireen ja vapaa-ajan vähyyden. Mutta silti, yksinäisyys on tässä projektissa hätkähdyttänyt.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä ja voimia loppurutistukseen! Pian teillä helpottaa :)
    Aamupuuro asiaa on kommentoitava... Ei sillä ole väliä onko tarjolla puuroa tai nakkeja, pääasia on että ruoka täyttää vatsan seuraavaan ruokaan asti! Niin ja että lapset kasvaa :)
    Meillä vielä pitkämatka päästä maaliin, mutta jospa se maali löytyy :)
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Ei meilläkään ole puuroa joka aamu eikä ilta. Vaihtelu tekee hyvää, kukapa aina samaa jaksaisi syödä.

    Anonyymin kanssa samaa mieltä - aika yksin sitä on loppujen lopuksi. Meillä isovanhemmat ovat auttaneet minkä pystyneet, mutta eihän vanhoilta ihmisiltä voi jatkuvasti olla apua pyytämässä :/
    Nyt on viikon ikäinen vauva esikoisen lisäksi ja vielä paljon kesken meistä johtumattomista syistä. Vauva itkee vatsavaivoja, esikoinen huomion puutetta ja äiti itkee näiden takia sekä omaa riittämättömyyttään. Raksalla välillä vilahtavia tekijöitä ja työn kesken jättäjiä tekisi mieli huitaista päin näköä, mutta eivätpä ne työt silläkään tavalla valmistuisi. Ajoittainen höyryjen päästö vaikka blogissakin auttaa :)
    Jaksamista toivottelen!

    VastaaPoista
  7. Kyllä tämä taas tästä iloksi muuttuu, uskon niin. Nyt muksutkin taas pystyvät olemaan enemmän talon sisäpuolellakin mukana, kun ei tarvitse varoa juuri maalattuja pintoja tai vaarapaikkoja. Portaat on nyt kunnossa, kukaan ei pahasti telo itseään putoilemalla yläkerran aukosta jne jne.. Neljän mukulan kanssa hommien tekeminen talolla vaan on välillä aikamoista tuskaa.

    VastaaPoista
  8. Minusta tuntuu, että tuo puuro on sellainen suomalaisten outo päähän pinttymä. Toinen asia on peruna. Ihan kuin maailmassa ei voisi muuta syödä kuin perunaa ja puuroa, varsinkaan lapset. Joten älä välitä mitä muut ajattelee tai sanoo. Ei meilläkään syö puuroa, kuin yksivuotias. Isommat menee muro, jogurtti ja leipä linjalla. :)

    VastaaPoista
  9. Luen tätä blogia lähinnä siitä syystä että tämä ärsyttää, lieneekö tarkoituskin?! On väärin että tämmöisillä palstoilla voidaan haukkua ihmiset/firmat mennen tullen ilman toisen osapuolen vastinettä. Tätähän on tapahtunut koko blogin matkalla. Ihmettelen lisäksi suuresti jos niitä "kavereita" vielä tämän urakan jälkeen löytyy kun siitäkin avauduit täällä. :) Taitaa olla rouvalla nyt hieman pinna/aikataulu kireällä ja joskus vikaa voisi etsiä myös peilin kautta.

    VastaaPoista
  10. Meillä kyllä kaikki osapuolet ovat hyvinkin tietoisia blogistani. Niin timpuri, sähkömies, putkimies, kuin keittiötoimittajakin, porrasfirma, starkin ja K-Raudan myyjät jne. ;) Jopa Kannustalon myyjämme on ihan minulta itseltäni saanut tietää blogista heti alkumetreillä.

    Joten jos jollain on henkilökohtaisesti jotain kerrottavaa näistä osapuolista, niin ihan vapaasti vaan sanomaan. =)

    Ja kyllä, pinna on kireällä. Käsittääkseni tässä viimeisimmässä, ja jossain muussakin avauksessa olen siitä muistanut mainita. Jos en aivan suoraan, niin ainakin rivien välistä havaittavasti.

    Tähän saakka kyllä "kaverit" ovat suht hyvin pysyneet matkassa mukana, mitä nyt yhden kateusprosentit nousivat niin taivaisiin ettei olla voitu olla tekemisissä projektin suht alkumetreilltä ja yksi sattui sairauden vuoksi viime viikolla menehtymään. Muut taitanevat olla vielä menossa mukana.. =)

    Kaikenlainen kritiikki otetaan vastaan, kiitos siis tästä sinulle.

    VastaaPoista
  11. Ihan hyvä on välillä purkaa ulos harmitukset, mutta aika paljon mielestäni odotettu, jos ystävien pitäisi olla raksalla auttelemassa. Raksamiehet ja me itse rakennamme ja ystävien kanssa jaetaan ilot ja surut, se on minun mielestäni hyvä jako. Jaksamista viimeisiin kiemuroihin, olette jo todella lähellä maalia!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!