Kuinka pitkälle siivet kantavatkaan, kun huomaa olleensa hyödyllinen toiselle..

Eilen oli elämässäni huono päivä. Se on sinänsä harvinaista minulle, koska olen yltiöpositiivinen luonteeltani. Viimeaikoina alakulo ja huonot päivät ovat kyllä olleet valitettavan usein pinnalla, liittyen omaan terveyteen ja hormoonikorvaushoitoon. Kyllä sen pitäisi olla ihan ymmärrettävääkin, tuntuu vaan ettei itse meinaa vieläkään hyväksyä tilannettaan. Aikaa kai se ottaa.

Erityisen huonon päivän päätteeksi luin sähköpostejani illalla. Täytyy sanoa, että kyllä pelasti päivän se sähköposti jonka lopuksi mainittiin, että blogistani on ollut hyötyäkin toisten ihmisten rakentamiseen liittyvässä asiassa. Niin pieni juttu ehkä jollekin, minulle valtavan suuri! Kyllä minä ilahduin ja keskustelin miehenkin kanssa siitä, miten paljon saan aina näistä sähköposteista joissa joko kysellään vinkkejä tai neuvoja asioihin tai kerrotaan blogissani olevan jutun auttaneen jossain kinkkisessä tilanteessa.  Kiitos niistä viesteistä. Ne innoittavat taas jatkamaan blogia ja antavat hyvän olon tunteen kun on saanut olla avuksi.

Kiitos. =)