Minun toiveeni..

Viimevuonna haaveilin ehkä maailman eniten joululahjaksi Kitchen Aid -monitoimikonetta. Itseasiassa olin niin varma siitä, että sen minä saan, etten tainnut edes sitä "kunnolla" toivoakaan. =P Pettymyshän siinä kävi, kun pukki ei sitä tuonutkaan.

Lienenkö ollut liian tuhma vaiko mikä, mutta ystävänpäivänä mieheni sen minulle oli mennyt tilaamaan. (tunnustan; meillä annetaan myös ystävänpäivälahjoja toisillemme)

 

Tänä vuonna en toivo oikeastaan mitään erityistä. Nyt on sellainen tunne, että minulla on jo melkeinpä kaikki mitä tarvitsen. Sain juuri (nimipäivä-) lahjaksi lokakuussa uuden kännykän ja kannettavan tietokoneen, niin en edes koe että olisi järkevää mitään suurempia haluta.

Jos nyt kuitenkin jotain "pientä" voin toivoa niin Minna Parikan sydän- hansikkaat olisivat ihanat. Näitä sydänjuttujahan on kahtaa eri mallia, mutta pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että nämä olisivat eniten minun näköiseni. Minähän olen "hurahtanut" Parikan tuotteisiin ja aina kun silmä välttää niitä selailenkin verkkokaupasta..

Toinen juttu mikä on vähän niinkuin hankinta/toivelistalla on Kitchen Aidin toinen kulho. Se olisi vaan vielä näppärämpää kun leipoosi iskee ja voisi vaan lykkästä toisen kulhon pesuun kun käyttää toista, eikä tulisi sitä tilannetta että kulho on pesukoneessa ja joudun odottelemaan siinä välissä. Joskus on myös leipomuksia joissa on vaan oltava useampi kulho.

 

Annon neuleviltti on myös jäänyt sydämeeni. Se voisi olla kolmas toiveeni. Se on vaan niin kaunis ja oikean värinen roosa. Ehkäpä laittaisin sen keväällä sohvalle tai sängyn päälle, hempeilymielessä.

 

Vielä minä yhden toiveen keksin tässä kirjoitellessani. Haluaisin polvipituiset palmikkoneuleiset villasukat jotka olisivat minun värimaailmaani (harmaa, tummanharmaa, musta, vanharoosa). Sellaiset olisivat aivan ihanat.