Leipomisterapia on miun tapa käsitellä asioita. =P Silloin kun asiat on hyvin, leivon paljon ja hyysään ja touhua. Silloin kun joku on surullinen, leivon hänelle. Silloin kun en tiedä mitä sanoa tai tehdä, yleensä alan leipomaan. Olen joskus miettinyt tätä hassua tapaa, mutta sen verran outo ja mystinen se on, etten ole selitystä keksinyt, paitsi sen että sen on oltava leipomisterapiaa! Aina en edes juurikaan koske siihen mitä leivon, en siis syödäkseni herkkuja tee ja teen myös herkkuja joista en itse pidä.
Omppupiirakka on yksi miun perusleipomuksistani. Juuri tällainen kuvan piirakka. Tämän ohje on lähtöisin lapsuuden ajoilta kun kaverini mummo aikoinaan sitä paistoi meille ja me syötiin puoliksi tuollainen pyöreä piirakka kertalaakista. =P Eli hyvää sen on oltava.
Olenkohan yksin tapani kanssa? Onko muita terapialeipojia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti ilahduttaa minua, kiitos!