Mehän emme ole rakentaneet

..vaan rakennuttaneet taloamme. Me emme omin kätösimme ole joka ikistä naulaa lyöneet taloomme vaikka mielestäni aika paljon olemme itse projektissa mukana olleetkin ja tehneet kaiken sen, minkä ikinä leipätyöltämme ja pikkulapsiperheeltämme ennätämme. Meillä ei ole juurikaan muuta elämää ollut koko projektin aikana ja isovanhemmillakaan emme ole vierailleet melkein puoleen vuoteen. Itsehän olen viettänyt mahdollisimman paljon aikaa talolla, että asiat menisivät hyvin eteenpäin ja kun tulee joku pulma, olen pyrkinyt ratkaisemaan sen mahdollisimman tehokkaasti ja niin pian kuin se suinkin on mahdollista. Onneksi mitään suurempaa ei ainakaan vielä ole tullut vastaan ja asiat ovat sujuneet jouhevasti. Toivottavasti loppukin sujuisi.

Sen verran elimistö on täysillä mukana rakennuttamisessakin, että stressiä on ja paljon. Päänahkani hilseilee, ihoni voi huonosti, hormonitoiminnan häiriöitä on.. Väsymyksen määrää ei voi mitatakaan, sitä voi ehkä verrata siihen mitä se on meidän yöhuutajavauvojen aikaan ollut. Muisti meinaa pahasti pätkiä sekä minulla, että isännällä ja huomaan, etten todellakaan siedä kovin paljoa ärsytystä vaan räjähdän hetkessä.

Mutta; Kyllä rakennuttaminen on ollut ihanaa. On kyllä sen vaivan ja rahan arvoista ollut ainaskin tähän asti. Olen nauttinut joka hetkestä ja todellakin pitänyt míltei kaikesta tähän liittyvästä. Päivääkään en vaihtaisi pois.